torstai 21. lokakuuta 2010

Vaihto-opiskelijana Islannissa - tulen ja jään maassa

Saavuin elokuun lopussa sateiseen Islantiin opiskelemaan kasvatustieteitä. Opiskelun lisäksi tarkoitukseni oli tutustua Islannin luontoon ja kulttuuriin. Jo peruskouluaikana opitut ikijäätiköiden nimet sekä viime keväänä uhanneet Eyjafjallajökullin tuhkapilvet herättävät kiinnostusta saarta ja sen luontoa kohtaan. Islannin yliopisto (Háskóli Islands) Reykjavikissa on suurin yliopisto Islannissa. Opiskelijoita on noin 15 000 jakautuen 25 eri tiedekuntaan. Kasvatustieteiden opinnoissa on tarjolla useita kursseja englanninkielellä. Kansainvälinen opiskelijarakenne luo hedelmällisen pohjan kasvatustieteiden opiskeluun ja koulutusjärjestelmien vertailuun. Kursseille osallistuvat vaihto-opiskelijoiden lisäksi Islannissa vakituisesti asuvat ulkomaalaiset.

Yliopiston päärakennus

Opiskelu on päässyt hyvään vauhtiin. Mielenkiintoista on ollut huomata, kuinka sosiaalityön opiskelu yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa on luonut laajan tietopohjan myös muiden oppiaineiden opiskelulle. Valitsemani kurssit "Comparative Education" ja "Educational Settings" koskettavat monella tapaa sosiaalityön ja sosiaalipolitiikan teemoja ja ajankohtaisia aiheita. Molemmilla kursseilla keskeisenä ajatuksena on pohtia koulutuksen ja kasvatuksen merkitystä tasa-arvoisen ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan ja globaalin maailman rakentamisessa. Usein pohdinnat kulminoituvat koulutukseen ja kasvatukseen sosiaalisen ja taloudellisen hyvinvoinnin mahdollistajana. Kymmenen opintopisteen laajuiset kurssit jakaantuvat koko lukukaudelle koostuen useista pienistä kirjallisista tehtävistä ja raporteista, esitelmistä sekä kirjallisista ja suullisista tenteistä. Opiskelijoille tehtiin heti alussa selväksi, kuinka monta prosenttia kukin tehtävä on kurssin koko laajuudesta. Tehtävistä saatavat henkilökohtaiset palautteet olivat etenkin lukukauden alussa tarpeen, jotta löytyi yhteinen linja opettajien ja opiskelijoiden odotusten kesken. Kurssit ovat olleet hyödyllisiä ja käytännönläheisiä ja niissä on päässyt tutustumaan islantilaiseen koulutusjärjestelmään, oppimisen muotoihin ja kasvatuksen periaatteisiin. Vierailut päiväkodissa, kudontakerhossa, kansainvälisessä peruskoulussa ja ammattikoulussa ovat antaneet erilaisia näkökulmia kykyjen oppimisesta, tiedon kartuttamisesta ja opettamisesta.


Ensimmäisellä Comparative Education -kurssin luennolla pohdimme elintason määrittämistä yksilön, yhteiskunnan ja globaalin maailman näkökulmista. Ilmassa leijuivat kysymykset: Kuka tai mikä määrittää elintason? Kenen tehtävänä on huolehtia yksilön elintason ylläpitämisestä tai sen kohottamisesta? Mikä on koulutuksen rooli elintason muodostumisessa? Lähestyimme koulutuksen merkitystä oikeudenmukaisen elintason määrittämisessä ja tavoittamisessa John Rawlsin oikeudenmukaisuusteorian ja Amartya Senin yksilön toimintavalmiuksien näkökulmista. Kurssilla "Educational Settings" teimme mielikuvitusmatkan Etelä-Afrikkaan köyhään Bizanan kaupunkiin. Pohdimme todellisten raporttien ja tilastojen perusteella kaupungin mahdollisuuksia koulutuksen järjestämiseen ja sen vaatimiin erityistarpeisiin. Ryhmämme ideoi toimivan koulutusjärjestelmän, jossa huomioidaan oppilaiden, vanhempien, opettajien ja yhteisön näkökulmat ja tarpeet.


Vuonna 2008 Islantia koetelleen taloudellisen kriisin "kreppan" lisäksi lähes jokaisella luennolla tulee esille suomalainen koulutusjärjestelmä. Usein eri maiden koulutusjärjestelmiä verrataan Suomen tai muiden pohjoismaiden koulutusjärjestelmiin. Laadukkaan ja toimivan suomalaisen koulutusjärjestelmän kehittymistä voidaan selittää yksinkertaisesti otollisilla olosuhteilla. Pienet luokkaerot, monipuoluejärjestelmä ja suh-teellisen tasaiset tuloerot ovat taanneet tasa-arvoisen ja laadukkaan koulutuksen kehittymisen. Vaikka suomalainen koulutusjärjestelmä ja koulutuksen tulokset menestyvät erilaisissa kansainvälisissä vertailuissa, ei se ole sellaisenaan siirrettävissä muiden maiden käyttöön. Valtioiden ja alueiden väliset taloudelliset, poliittiset ja kulttuuriset erot muodostavat kirjon erilaisia mahdollisuuksia ja rajoitteita koulutuksen kehittymiselle. Suomalaista koulutusjärjestelmää voidaan verrata saunaan. Vaikka sauna on oiva keksintö ja hyödyllinen Suomessa, ei se ole yhtä tarpeellinen ja menestyksekäs Afrikassa.


On yllättävää, että kierrätys ja luontoystävällisyys ovat Islannissa vasta lapsen kengissä, vaikka luonto on niin paikallisten kuin turistien arvostuksen kohteena. Education for Sustainable Development eli ESD on kuuma aihe Islannissa, nähdäänhän kestävän kehityksen oppiminen viidentenä pilarina UNESCON määrittämän neljän oppimisen pilarin rinnalla. Islannin yliopistossa on parhaillaan tekeillä useita eri alan väitöskirjoja, joissa käsitellään kasvatuksen ja koulutuksen merkitystä kestävän kehityksen luomisessa. Koulutuksen rooli arvojen, asenteiden ja elämäntyylin muuttamisessa kestävän kehityksen saavuttamiseksi on merkityk-sellinen. Islannin yliopistossa vierailee säännöllisesti kansainvälisiä professoreita luennoimassa ajankohtai-sista aiheista. Tämän syksyn aikana muun muassa Nigel Dower Aberdeenin yliopistosta on luennoinut aiheesta "Sustainability and Cosmopolitanism" ja Harindranath Ramaswami Melbournen yliopistosta pohti puolestaan tila-käsitteen ymmärtämistä ja oikeudenmukaisuudessa tapahtuneita muutoksia muuttoliikkeen ja kansainvälistymisen seurauksena. Luennot ovat monitieteisiä ja avoimia kaikille opiskelijoille.


Vaikka arkipäivät täyttyvät luennoilla ja kirjallisten tehtävien tekemisellä, on aikaa jäänyt myös tutustumiseen Islannin luontoon. Kiehuvat sata-asteiset mutakuopat, kuumat lähteet ja ikijäätiköiden valtavat jäävuoret ihmetyttävät. Kahden kasvatustieteiden kurssin lisäksi osallistun kurssille "Icelandic Nature and Cultural Legacy", jossa pääsee tutustumaan Islannin kulttuuriperintöön eli saagojen maailmaan ja luonnon ihmeisiin alan opettajien opastuksella.

Yliopisto on ottanut vaihto-opiskelijansa hyvin vastaan ja järjestää useita opiskelijahintaisia retkiä Reykjavikin lähistöllä, Reykjanesin niemimaalla ja länsirannikon vuonoilla. Pääkaupunkiseutu on monikulttuurinen islantilaisella elämäntyylillä höystettynä. Vaikka viikingit, peikot ja maahiset ovat poistuneet Islannin katukuvasta, ovat ne merkittävä osa saaren historiaa ja islantilaista kulttuuria.


Vaihto-opiskelu lukukauttaan Islannissa viettävä sosiaalityön opiskelija,

Anna

maanantai 28. kesäkuuta 2010


Pohjois-Suomessa alkaa uusi päihdetyön koulutus



Pohjois-Suomessa alkaa uusi 60 opintopisteen laajuinen koulutushanke, joka yhdistää pohjoisten korkeakoulujen päihdetyön osaamisen.

Koulutuksen järjestäjinä toimivat Oulun ja Lapin yliopistot sekä Kemi-Tornion-, Oulun seudun- ja Rovaniemen ammattikorkeakoulut. Koulutus on kolmivuotinen ja sen aikana toteutetaan kaksi samansisältöistä koulutusohjelmaa. Koulutus tapahtuu pääosin verkko-opetuksena.

Opinnot on rakennettu siten, että ne antavat sekä käytännön toimijoille että yksilöille resursseja ja keinoja puuttua päihteiden käyttöön ja edistää kohtuukäyttöä. Koulutus on monitieteinen ja -ammatillinen, joten se lähestyy päihteiden käyttöä ja siitä aiheutuvia haittoja yhteiskuntapolitiikan, lääketieteen, hoitotieteen, psykologian, sosiaalityön ja erilaisten terapeuttisten menetelmien näkökulmasta. Tämän lisäksi koulutushankkeeseen sisältyy vahva sekä päihdetyön käytäntöjä tutkiva että kehittävä näkökulma.

Erityisesti pyritään korostamaan ennaltaehkäisyn merkitystä yksilö- , perhe-, yhteisö- ja yhteiskuntatasolla. Koulutuksen tavoitteena on tuottaa keinoja vastata nykyistä paremmin vanhempien päihteidenkäytöstä lapsille aiheutuviin haittoihin sekä etsiä uusia keinoja myös nuorten, ikääntyneiden ja työikäisten päihteiden käytöstä aiheutuvien ongelmien ehkäisemiseksi. Ennaltaehkäisyssä on tärkeää oppia tunnistamaan myös syrjäytymiseen johtavia prosesseja.

Hankkeen kohderyhmänä ovat Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöt sekä opetus- ja kasvatusalan käytännön toimijat ja esimiehet niin julkiselta kuin yksityiseltäkin sektorilta. Koulutus sopii myös päihdetyötä tekevien tietojen päivittämiseen. Opinnot ovat osallistujille ilmaiset.

Hanketta rahoittavat ESR ja Alko.

Lisätietoja:
P
rofessori Tarja Orjasniemi Lapin yliopisto (tarja.orjasniemi (at) ulapland.fi)
Suunnittelija Kristiina Simojoki Oulun yliopisto (kristiina.simojoki (at) oulu.fi)


VALOKUVA: Alkon lahjoitusrahojen allekirjoitustilaisuus peruspalveluministeri Paula Risikon kutsumana Smolnassa 21.6.2010. Alko lahjoitti 40 000 e Lapin yliopistolle Päihdetyön koulutushankkeeseen.

maanantai 17. toukokuuta 2010

Greetings from Ballarat

G'day!


The University of Ballarat is the third oldest site of higher learning in Australia. It offers secondary schooling, technical and further education (TAFE), higher education, and research opportunities. There are six campuses (Mt Helen, SMB and Camp Street campuses in Ballarat and at Horsham, Stawell and Ararat). University also works with many partner institutes across Australia and the world. Most of the students are Australian citizens, but about 500 are students from other countries e.g. India and China.

At this moment I am here as an exchange teacher. One week behind, and one to go, just great. It’s very interesting to notice, social work is a global profession. The main issues and problems are same despite the country you are working in. Of course there are cultural differences e.g. in orientation, but the basic elements are the same. Population is getting older, young people are moving to the cities, problems caused by unemployment, issues of drug problems, violence, child protection, issues of social work in remote areas or with indigenous, etc.

I have noticed some differences, too. In Finland child protection might be more child-oriented compared to Australian way of protection. Also the use of information technology producing social services is not so popular here in Australia, although they have very high level technology-solutions in conference-centres etc.

The education of social work is much more pre-scheduled as in Finland. Teachers give the time-table in advance, and students are highly presumed to take part to the lectures. Students have to make their readings before the lectures and they are very interactive during the lessons. They make a lot of questions etc. Students of social work have two field sessions during their studies: the first one is about 20 days and second is longer, about 50 days.

Also the problems of universities are same both in Australia and in Finland: shortcuts, the threat of redundances, lack of money, not enough resources to do research and so on.

Some words about the city of Ballarat. It’s a “small” city (100 000 inhabitants) in Victoria near Melbourne in southern Australia. The area is large and there are no high buildings in the city. Most of the buildings are very old and beautiful with a lot of history. Gold rush, started in 1850’s, was very important to this fascinating city. Even nowadays it has its marks in the streets. You may see people dressed like hundred years ago. That’s because here are a very famous and interesting living museum in Sovereign hill. That’s really worth seeing.

People here in Ballarat (and also in Melbourne) are extremely friendly and helpful. There is no place or issue you won’t get help if needed. If you are looking at the map, there will be just in a moment someone friendly person asking if you are lost and were you want to go. They also want to know something about you. In the country build on immigration, this might be normal; people are willing to help. Or maybe it's in the genes.

The hospitality of the university’s staff has been overwhelming. They’ve taken super-good care of me and each of them does everything to make me feel comfortable here. Let’s take just one example. They wanted to borrow their car to me during the weekend, but for my own best I refused; this left-side traffic is a little bit confusing, even if it is very fluent because of all those roundabouts in the junctions. So, during last weekend they decided to take me to a trip. We visited some beautiful villages and small cities near Ballarat. As they say, “life is too short not to be friendly and kind to other people. And the most important things in the world are good food cooked with love and good friends around you enjoying it.” No worries at all so far!

Arja Kilpeläinen

maanantai 10. toukokuuta 2010

Tietoisuus globaalista ikääntymisestä lisääntynyt

Ikääntymisen tematiikka kiinnosti yli tuhatta osallistujaa 53 maasta IFA:n (International Federation on Ageing) maailmankongressissa toukokuun alussa Melbournessa, Australiassa. Globaalia ikääntymistä tarkasteltiin monista eri näkökulmista, silla konferenssissa oli tarjolla yli 500 esitystä eri puolilta maailmaa.

John Beard painotti vahvasti sitä, että huolimatta monista mielipiteistä globaali väestön ikääntyminen on vasta alkamassa. Toisaalta hän heitti pohdittavaksi sen, kuka voi määritellä, milloin ihminen on vanha. Ikääntyneitten suhteellinen osuus väestöstä kasvaa hurjaa vauhtia. Ihmisten elinajanodote on noussut, mutta yllättävää on se, ettei edelleenkään tiedetä, elävätkö ihmiset terveellisemmin kuin aikaisemmin. Beardin visiossa ihmiset ovat työelämässä mukana joustavasti sovittaen työn ja vapaa-ajan keskenään siten, että enää ei tehdä tiukasti töitä 20-vuotiaasta 65-vuotiaaksi, vaan välillä voidaan olla vapaalla ja työelämässä ollaan paljon pitempään. Tosin hän jätti avoimeksi, miten tällainen totaalinen elämäntapavaihdos toteutetaan käytännössä.

Maapallo polarisoituu monella tavalla. Kun kehittyneet maat ehtivät rikastua ennen väestön ikääntymistä, niiden selviytyminen on luonnollisesti helpompaa kuin kehittyvien maiden, joiden väestö ikääntyy ennen rikastumista.

Yksi keskeisiä kysymyksiä on ikääntyneitten mahdollisuudet olla osallisena ja kuulua yhteisöön. Ikääntyneitten voimaantuminen on askel kohti aitoa osallisuutta. Sosiaalinen koheesio edellyttää mahdollisuutta valita ja vaikuttaa omaan elämään ja elinoloihin. Miten tähän pystytään vastaamaan? Ainakin esteiden poistaminen edellyttää avointa innovatiivisuutta ja kaikilta alalla toimivilta, erityisesti johtajilta uutta tapaa tarkastella ja johtaa toimintaa.

Ikääntynyt stigmatisoidaan helposti, sanoo Joel Sadovoy Kanadasta. Jo ikääntyminen itsessään on stigmatisoiva ilmiö muista negatiivisista oletuksista puhumattakaan. Erityisesti ikääntyneillä maahanmuuttajilla on mielenterveysongelmia, mutta dilemmana on se, etteivät he käytä mielenterveyspalveluja joko tiedon puutteesta tai haluttomuudesta.

Mielenkiintoista oli havaita, että kuten Suomessa, myös globaalisti terveyssektori on vahvasti esillä keskusteltaessa ihmisten (minkä ikäisten tahansa) hyvinvoinnista. Yhtä mielenkiintoista oli todeta sekin, että terveysvoittoisessa keskustelussa on oma paikkansa myös sosiaalisella ulottuvuudella. Sosiaalityön paikkaa ja tarvetta ei voi vähätellä, vaan se kulkee tiukasti mukana ollen näkyvästi paikalla silloin, kun sitä tarvitaan.

Muutama sana vielä Melbournesta, yhdestä Australian suurimmista kaupungeista. Noin neljän miljoonan asukkaan suurkaupunki on rakentunut molemmin puolin Yarra-jokea. Eräs paikallinen ikääntynyt australialaislady toimi oppaanani bussissa ja kertoi kaupungin muutoksesta hänen elinaikanaan. Esimerkiksi Docklandsin virkeällä satama-alueella on isoja kauppakeskuksia, taide- ja kongressitaloja sekä isompia ja pienempiä yrityksiä tai toimistoja, mutta hänen nuoruudessaan alueella oli ainoastaan tyhjiä tontteja. Nykyisessä Melbournessa monikymmenkerroksisia pilvenpiirtäjiä nousee näköalakahviloineen korkeuksiin erkaantuen kaksi-kolmikerroksisten vanhojen blue stone -talojen seinistä ylöspäin. Toisinaan vanhat talot näyttävät jääneen uusien, modernien rakennusten puristuksiin, mutta pitävät siitä huolimatta siinä paikkansa. Nopeasti muuttuvassa kaupungissa on herätty suojelemaan vanhoja rakennuksia vasta hiljattain. Melbournessa, Sydneyn ikuisessa kilpakumppanikaupungissa on isoja puistoalueita, jotka pehmentävät kaupunkikuvaa. Virkeä taide- ja teatterielämä jää tällä kertaa kokematta tässä Australian muodin mekassa, mutta josko ehtisi katsomaan edes yhden ottelun footya, aussien kansallispeliä, mene ja tiedä.

Ai niin, myös Rovaniemi oli konferenssissa välillisesti esillä: Australian Lappset oli yksi sponsoreista.


Arja Kilpeläinen




keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

NAURAVAT NUMEROT JA ANTOISAT AVOVASTAUKSET



Arjen turvaa kylissä -tutkimushankkeessa toteutettiin maaliskuussa 2010 asukaskysely tutkimuksen kohdealueiksi valituissa lappilaisissa kylissä. Maaliskuun loppuun mennessä kyselyyn oli vastannut 357 kotitaloutta Savukoskelta ja Rovaniemen kaupungin Yläkemijoen aluelautakunnan alueelta.




~
Kyselyaineiston koodaaminen SPSS:ään on puuduttavaa. Sormet kipeytyvät, hartiat jumiutuvat, numerot hyppivät silmissä ja työ edistyy niin kuin kivirekeä vetäisi.

Mutta samalla sormien näpytellessä aivot saavat vapauden lentää, malttamattomuus päästä analysoimaan aineistoa rutistaa ja patistaa tutkijasta viimeisetkin voimat naputella ”vielä nuo muutama lomake”. ”Kun vielä koodaan nuo muutamat lomakkeet, sitten..”. Tavoitteellisuus ennen kaikkea!

Puuduttavaan naputteluun on suhtauduttava seikkailumielellä, mielikuvitus lentäen. SPSS:n ääressä kököttäminen opettaa iloitsemaan yllättävän pienistä asioista: kukahan seuraavan lomakkeen on täyttänyt? Onko se 87-vuotias sivukyläläinen, vapisevalla kaunokirjoituksella tunnollisesti kysymyksiin vastaava herra vai kenties neljän lapsen kotiäiti, joka kaiken arjen kiireen keskellä on ehtinyt organisoida aikaa myös lomakkeen täyttämiselle? Vai kenties nuori työikäinen mutta työtön nainen, joka kokee olevansa jumissa kotiseudullaan ja haluaisi mahdollisimman pian pois? Tai parikymppinen työtön mieshenkilö, joka ilmoittaa palvelutarpeekseen kioskin, josta saisi sätkäpaperia ja suolaläskiä´- ne kun pääsevät niin harmittavan usein loppumaan.


Tarpeeksi kauan kun näppäimiä naputtelee, näytölle piirtyvät numerot alkavat muistuttaa eläviä ihmisiä iloineen ja huolineen arjen keskellä. Ilmari Hustich (1980) on kiteyttänyt onnistuneesti tekemäni huomion:


Suurten sarjojen keskiarvot ja mallit eivät kerro koko totuutta,
vaan tutkiessamme syrjäseutuja,
joudumme pienten numeroiden suuruuden eteen.
Pienetessään numerot muuttuvat ihmisiksi,
jotka piirtyvät esiin omissa maisemissaan.
(Hustich, 1980.)


~

”Asun yksin omakotitalossa";
"ei minua enää kukaan ei käy tervehtimässä";
"olen liian kauan ollut yksin, pelkään kohdata ihmisiä";
"erakkoluonne".

"Kotien tyhjeneminen naapurustossa";
"sähkökatkokset, kylmyys";
"huolettaa, kun lapsilta loppuvat kaverit."
"Kunnan valtuutettujen tietämättömyys";
"sanahelinää";
"huolettaa, kun kylä kuolee".

"Vierailijoita enemmän, ikävä pienempi";
"autan kun pyydetään";
"teen sen, mitä pystyn ja osaan".
"Hassut ihmiset";
"naapurin antama kyyti";
"Meidän kylä.”

(Yksittäisiä poimintoja Arjen turvallisuus ja sujuvuus kylässä -asukaskyselystä)

Koodaamisen aikana olen sallinut itselleni kokeilla grafologin saappaisiin astumista. Pieni ja hento, lyijykynällä piirretty ympyrä tai paksusti kuulakärkikynällä paperiin ruksittu rasti luovat oman mielikuvansa vastaajasta. Oletteko muuten huomanneet, miten kaunista kaunokirjoitusta moni ikääntynyt mieshenkilö osaa kirjoittaa?

Kuka vielä uskaltaa väittää, että koodaaminen olisi tylsää ja kyselytutkimus pelkkiä kylmiä numeroita kaukana ihmisestä ja arjesta? Puuduttavan naputtelun ja kipeiden hartioiden jälkeen uskon, että vastassani on antoisa analyysivaihe, johon aineiston koodaaminen omin käsin tuo oman lisämausteensa.


Tiina Laitinen
Tutkija (ma), Arjen turvaa kylissä –tutkimushanke (2009-2011)
http://www.ulapland.fi/?Deptid=29090



Lähde:
Hustich, Ilmari 1980: ”Supistumisen maantiede”, muutamia ajatuksia ajankohtaisesta suuntauksesta. Teoksessa: Siirilä, Seppo & Hautamäki, Lauri & Rouhinen, Sauli & Tervamäki, Erkki (toim.) 1980: Kylät ja kaupunginosat yhteiskunnan alueellisina perusyksikköinä. Tampereen yliopisto, aluetiede. Sarja A2. Finnpublishers. Tampere.





maanantai 22. maaliskuuta 2010

Sosiaalityön tutkimuksen päivät Jyväskylässä 18.–19.2.2010

Joukko lappilaisia sosiaalityön osaajia lähti yhteiselle bussimatkalle kohti sosiaalityön tutkimuksen päiviä. Tänä vuonna Jyväskylässä pidetyt päivät peräänkuuluttivat oikeudenmukaista ja kunnioittavaa sosiaalityötä tiukan talouden oloissa. Teemaa lähestyttiin yli 300 osallistujan voimin useista ajankohtaisista näkökulmista.



Bussimatkallakin voi työskennellä!

© Arja Kilpeläinen



Oikeudenmukaisuus nojautuu sosiaalisiin oikeuksiin ja ihmisoikeuksiin unohtamatta kaikkia koskevia perusoikeuksia. Kelan tutkija Maija Sakslin tarkasteli perusoikeuksien näkökulmasta sosiaalisia oikeuksia, jotka kytkeytyvät taloudellisiin sekä työhön liittyviin oikeuksiin. Käytännön sosiaalityön kannalta puheenvuorossa mielenkiintoista oli kysymys eksistenssiminimistä, eli siitä mikä on riittävä toimeentulo yksilön hyvän elämän ja oikeudenmukaisuuden toteutumisen kannalta.

Professori Silvia Staub-Bernasconi jatkoi ihmisoikeuksien pohdintaa omassa puheenvuorossaan. Hänen ajatuksenaan oli, että ihmisoikeuksien toteuttaminen tulisi sisällyttää sosiaalityön työkaluiksi oikeuksien toteutumisen ulkopuolella ja marginaalissa elävien ryhmien, kuten pakolaisnaisten kanssa työskenneltäessä. Ihmisoikeudet ovat hänen mielestään avain muutoksen kautta toteutuvaan hyvinvointiin, sillä ihmisten tullessa tietoisiksi oikeuksistaan avautuu mahdollisuus muutokseen. Talous toimii välineenä ihmisoikeuksien tuottamiseen takaamalla perustarpeet. Ongelmalliseksi jäävät kuitenkin jokaisen yksilölliset erityistarpeet ja niiden huomioon ottaminen tilanteessa, jossa perustarpeidenkin täyttäminen on haasteellista.

Professori Sami Pihlström analysoi syyllisyyttä, kärsimystä ja ihmisten kunnioittamista eettisessä kehyksessä. Filosofia tarjoaa sosiaalityölle eettisen näkökulman kärsimykseen ja sen lievittämiseen, sillä sosiaalityön perustavana lähtökohtana on autettavan kunnioittaminen ihmisenä itsenään. Lähtökohtaisesti auttajan moraalinen näkökyky tuottaa eettisesti kestävää toimintaa. Eettisestä valveutuneisuudesta huolimatta auttajakin on inhimillinen tuntija, mistä johtuen auttamistilanteessa läsnä voi olla autettavan lisäksi myös auttajan tunteita, kuten riittämättömyyttä ja syyllisyyttä. Onko esimerkiksi niin, että altistuminen syyllisyydelle tuottaa syyllisyyttä huolimatta siitä, että auttamistilanteessa olevista vaihtoehdoista onnistutaan valitsemaan se pienin paha? Auttajan omien syyllisyystunteiden tiedostaminen ja käsitteleminen on edellytys sille, että jaksaa tehdä sosiaalityötä. Mutta voiko auttaja purkaa syyllisyyttä pois? Auttamistilanteen moraalisesti virittyneille kysymyksille ei välttämättä löydy oikeita vastauksia, mutta tietoisuus niiden olemassa olosta auttaa tekemään eettisesti kestävää sosiaalityötä myös vaativissa yhteiskunnallisissa olosuhteissa.

Erilaisen lähestymistavan sosiaalisen kautta toteutuvaan hyvinvointiin tarjosi teatterikorkeakoulun lehtori Malla Kuuranne kuvaamalla kulttuuria ja taidetta yhteisöllisyyden edistäjänä. Multiassa toteutetussa Multiaista Satoa -tapahtumassa paikallisten toimijoiden osallistuminen kulttuurin ja viihteen tuottamiseen on edistänyt yhteisöllisyyttä jo vuosikymmenen ajan. Taiteen ja kulttuurin keinoin tuotetulla hyvinvoinnilla on sijansa myös tulevaisuuden sosiaalityössä!

Päivien pääpuheenvuorot herättivät kuulijoita pohtimaan, miten sosiaaliset ja ihmisoikeudet toteutuvat käytännön sosiaalityössä ja miten julkinen sektori pystyy turvaamaan nämä oikeudet niukan talouden ajassa. Ulkoisten reunaehtojen puristuksessa sosiaalityöltä odotetaan edelleen kannanottoja ja toimintaa hyvän elämän toteutumisen puolesta sekä uusia keinoja sen saavuttamiseksi.

Sosiaalityön päivien työryhmien anti oli perinteisesti monipuolista ja tarjosi osallistujille runsaasti mahdollisuuksia valita itseä kiinnostavaan tematiikkaan syventymistä. Kaikkiaan 16 työryhmässä tuotiin esille erilaisia sosiaalityön ajankohtaisia ilmiöitä sekä käytäntöläheisesti että tutkimuksellisesti. Kolmea ryhmää yhdistävänä teemana oli sosiaalityö, koulutus ja työelämä. Sosiaalityön asiakasryhmiä käsiteltiin muun muassa aikuissosiaalityöhön, asunnottomuuteen, ikääntymiseen ja monikulttuurisuuteen keskittyvissä työryhmissä. Lapsia, nuoria ja muuttuvia hallintokäytäntöjä sekä hoivan tuottamista käsiteltiin omissa työryhmissään. Yleisiä sosiaalityötä koskevia teemoja olivat päivien tematiikkaan linkittyvät oikeudenmukaisuuden toteutuminen sekä Kuuluuko köyhän ääni -työryhmät. Eettisyyttä pohdittiin sekä lastensuojelun eettisyyden että sosiaalityön etiikan näkökulmista omissa työryhmissään.

Ajassa kiinni olevan e-sosiaalityön työryhmän paperit herättivät kovasti tunteita. Joko sosiaalityö on verkossa vai ollaanko tällä hetkellä vasta avaamassa bittimaailmaa sosiaalityölle? Pinnalle nousi keskustelu siitä, että verkkososiaalityön edellyttämä toimintatapojen muutos luo vaateita myös koulutukselle: miten se vastaa uusiin asiantuntijuuden tarpeisiin muun muassa tekstuaalisen vuorovaikutuksen tai verkkokohtaamisten lisääntyessä. Kuuluuko köyhän ääni -työryhmässä pureuduttiin muun muassa institutionaaliseen ulossulkemiseen: toisiaan jatkuvasti lähestyvä sosiaali- ja terveydenhuolto kohtaavat lähtökohtaisesti erilaiset asiakaskäsitykset toimiessaan yhteisillä asiakaskentillä. Tutkimusesimerkkinä käytettiin terveydenhuollon päivystystä, jossa asiakkaan avuntarve on luokiteltu palvelutarpeen mukaisesti siten, että tuen tarpeen ulkopuolelle joutuva lähetetään kotiin siinä tapauksessa, ettei hänen yleensä kokonaiselämäntilanteeseen liittyvä avuntarpeensa mahdu valmiiden luokitusten sisälle. Mitä tämä tarkoittaa esimerkiksi päihdeongelmaisen kohdalla, jonka ainoa kohtaaminen palvelujärjestelmän kanssa tapahtuu terveyskeskuspäivystyksessä päihdepalvelujen virka-ajan ulkopuolella?

Sosiaalityötä pyrkivät määrittämään sille ulkopuolelta asetetut reunaehdot. Niukka talous, resurssipula ja kiire sanelevat toiminnan ehtoja, jolloin voi olla helppoa siirtää oikeudenmukaisuuden vaade taka-alalle. Kuitenkin sosiaalityö on heikompien ja marginaalissa olevien puolestapuhuja. Sosiaaliset oikeudet ja perusoikeudet ohjaavat lähtökohtaisesti sosiaalityön toimintaa, mutta dilemmaksi muodostuu se, miten sosiaalityötä ohjaavat arvot pitävät pintansa kohdatessaan talouden ja tehokkuuden vaateet. Lähestymistapana haasteisiin tulee soveltaa ennakkoluulottomasti uusia menetelmiä ja ajattelutapoja, jotka peräänkuuluttavat sitä inhimillistä elämää, jonka edistämiseksi ja turvaamiseksi sosiaalityö on alun perin syntynyt.

Ensi vuonna tutkimuksen päivät järjestetään Helsingissä, jonne lappilaisetkaan tuskin lähtevät linja-autolla, vaikka Jyväskylän yhteisellä bussimatkalla (työn)ilo ja nauru olivatkin herkässä!


Arja Kilpeläinen
Sosiaalityön lehtori (ma)

Riikka Sutinen
Tutkija (ma)

perjantai 5. maaliskuuta 2010

Kuulumisia karvalakkien ja turkkien maasta!

Joukko innokkaita sosiaalityön opiskelijoita matkusti tammikuun pakkasilla Arkangeliin tutustumaan Venäjän ja Suomen sosiaalipolitiikan syvimpään olemukseen. Comparative Social Work (CSW) -maisteriohjelmaan kuuluvaan intensiiviseen talvikouluun oli mahdollista osallistua myös Lapin yliopiston sosiaalityön perusopiskelijoita.

Talvikoulun kantavana teemana oli Social Policy and Human Rights. Opiskelimme talvikoulussa tehokkaasti viitenä päivänä luennoilla ja workshopeissa kuunnellen, keskustellen ja pohtien Venäjän ja Suomen sosiaalipoliittisia järjestelmiä sekä ajankohtaisia globaaleja ihmisoikeuskysymyksiä. Opiskelun lomassa kävimme myös tutustumassa paikalliseen nuorisokeskukseen ja erityislasten päiväkotiin, joihin tutustuminen avarsi tietämystämme päiväkotitoiminnasta ja nuorten aktivoinnista Arkangelissa.

Pinta-alaltaan maailman suurimmassa valtiossa kulttuuri- ja elintasoerot ovat selkeästi havaittavissa. Venäjän sosiaalipolitiikan ymmärtämistä tukivat konkreettiset havainnot venäläisestä elämänmenosta ja kulttuurista. Opiskelupäivät päättyivät erilaisiin ilta-aktiviteetteihin, kuten museovierailuun ja keilaamiseen. Paikalliset sosiaalityön opiskelijat olivat kullanarvoisia opastaessaan kyrillisten aakkosten maailmassa. Kateellisille kotijoukoille lähetimme postikortein terveisiä karvalakkien maasta. Pitkistä matkustelu- ja opiskelupäivistä huolimatta Arkangeli näytti parhaan puolensa ja tällaista oppimiskokemusta ei olisi voinut saada pelkästään kirjoja lukemalla.

Dasvidanja!

Tanja, Viivi, Maija, Elina, Sanna ja Anna

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Yliopistokoulutuksen laatuyksikkö

Laitoksemme valittiin yliopistokoulutuksen laatuyksiköksi vuosille 2010-2012. Tällainen todistus palkinnosta tuli postissa korkeakoulujen arviointineuvostolta viime viikolla.

Hyvä, me kaikki! :)


- Kirsi Päykkönen, IT-assistentti

keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Lyhtytervehdys.

Ja päivää!


No niin, nyt sananen uudelta Lyhty-pampulta, mutta alkuun pienimuotoiset pahoittelut, etten aivan heti kerennyt kirjoitteleen tälle teidän ja meidän uudenkarhealle blogille. On vain puheenjohtajatodellisuus viime aikoina käynyt toteen ja niin kiirettä pitää ajatusten tasolla ainakin, että loppujen lopuksi mitään ei tule edes tehtyä, kun vetoaa kiireisiinsä. Lähes klassinen paradoksi, ainakin allekirjoittaneelle...

Mutta blogiin, kun on tapana kirjoitella jotain aivoituksia, jotka liittyvät blogin henkeen, niin haluan nostaa seikan, joka on huomionarvoista uutuudessaan. Jos olen oikein käsittänyt ja lyhty-historiikista selvillä, niin edustan ensimmäistä miespuolista puheenjohtajaa ainejärjestössämme. Asia on varsin vinha, koska lyhdyllekin tulee maaliskuussa 27. vuosirengas, joten pakko on hieman ihmetellä, missä taka-alalla ovat olleet alan jätkät. Kuitenkin miehillä on lähes tapana ängetä erilaisten asioiden johtotehtäviin. Lyhdyssä, kuten sosiaalityön ja kuntoutustieteen pääaineissa on aina ollut jonkin verran miespuolisia henkilöitä mukana, niin ihmettelen mikseivät he ole enemmän olleet näkyvillä. Asian merkityksellisyys on siinä, että näkyvyys kuitenkin luo mielikuvaa lyhdystä ja sen kautta myös sosiaalityöstä ja miesten loistaminen poissaolollaan ei palvele kenenkään etuja. Siksi olenkin varsin tyytyväinen omasta pestistäni, koska puheenjohtajan ollessa ikäänkuin maskotti ainejärjestöstään, voin ehkä antaa vaihtoehtoisia mielikuvia (toivottavasti jotain myönteisiäkin) myös sosiaalialasta, joka parhaimmillaan voisi vedota poikiin, jotka pohtivat mille koulutusalalle suuntautua.

Mutta omahyväisyyspaatos sikseen ja nostan vielä asian, joka liittyy äskeiseen sepostukseen ja josta olen erityisen tyytyväinen. Nimittäin kerrankin LYY:n hallitukseen pääsi sos.työn opiskelija ja lyhtyläinen eli Rinta-Kiikan Mikko ja hän hääräilee siellä sosiaali- ja talouspoliittisena vastaavana. Tämä pesti on mielestäni kerrankin todella hyvissä käsissä, koska sosiaalityön opiskelijalla on näihin asioihin mielestäni yliopiston pääaineopiskelijoista laajin ja monipuolisin näkemys, jolloin huomion keskiöön nousee opiskelija yksilönä yhteisössä, koska yliopistossa opiskelevat ihmiset ovat kovin eri elämänvaiheissa, eivätkä kaikki olekaan stereotypisia makaroonilla eläviä sinkkuja kimppakämpissä.

Mut siinäpä pientä päänavausta, joten kevättä kohti ja laitoskokouksis ja kahvihetkes enempi muunmuassa mahdollisista yhteisistä tilaisuuksista.

t: Ossi Laaksamo, Lyhdyn pj.

maanantai 25. tammikuuta 2010

Maanantaisia ajatuksia :D

Heippa vaan kaikille!

Tässä ajattelin kirjoitella tammikuun viimeisen viikon maantaisia kuulumisia. On se vaan hurja, että vuosi vaihtui ja kohta jo helmikuuta eletään. Helmikuussa allekirjoittanut viettääkin paljon aikaa tienpäällä, kun on kaikkea mukavaa töiden puolesta tulossa: helmikuun toisella viikolla lähdemme koko työporukka Leville viettämään kehittämis- (ja virkistäytymis-) päiviä Leville Taivaanvalkeisiin ja viikko sen jälkeen kutsuu Jyväskylä ja sosiaalityön tutkimuksen päivät. Mukavaa on kyllä, kun hommaa ja tekemistä riittää! Levin reissusta ja Jyväskylän tutkimuksen päivistä kirjoitellaan blogiin kattavat kuulumiset :) Töiden puolesta suunnittelen sosiaalityön tutkimus- ja opetuskeskusta kiivaalla tahdilla. Ideoita riittää ja yritetään myös ideoita jalostaa käytännön toimintaan. Mutta annan seuraavan puheenvuoron ainejärjestö Lyhdyn uudelle PJ:lle Ossille. Ossi kertoo, mitä kaikkea Lyhdyssä keväällä tapahtuu.
Ps. Katsokaa kaikki lauantaisin Putousta MTV3:lta, aivan kippurassa ohjelmalle on saanut kyllä nauraa!!
terkuin Katriina

tiistai 19. tammikuuta 2010

Sosiaalityön opetus kansainvälistyy


Lapin yliopiston sosiaalityön laitos on omalta vastannut sosiaalityön kansainvälistymisen haasteisiin. Vertailevan sosiaalityön maisteriohjelma (Master’s Degree Programme in Comrapative in Social Work) on osa Barents Cross Border yliopistohanketta. BCBU-hanke perustuu pohjoissuomalaisten ja luoteisvenäläisten yliopistojen yhteistyöhön. Yhteistyön lähtökohtina ovat kumppaniyliopistojen yhteiset kiinnostuksenkohteet, naapuruusohjelmien periaatteet ja tavoitteet sekä Euroopan Unionin Pohjoisen Ulottuvuuden politiikka. Yhteistyössä on mukana kaikkiaan 14 yliopistoa ja kuusi maata. Suomesta on mukana Lapin yliopiston lisäksi Oulun yliopisto. Venäjältä Pomorin valtion yliopisto, Arkangelin valtion tekninen yliopisto, Karjalan valtion pedagoginen yliopisto, Petroskoin valtion yliopisto, Pohjoinen valtion lääketieteellinen yliopisto, Murmanskin humanistinen instituutti, Murmanskin valtion pedagoginen yliopisto ja Murmanskin valtion tekninen yliopisto. Muut neljä yliopistoa ovat Luulajan tekninen korkeakoulu Ruotsista, Manitoban yliopisto Kanadasta, Narvikin ammattikorkeakoulu Norjasta, Terveystieteiden keskus Grönlanti / Tanskan eteläinen yliopisto.
Barents Cross Border yliopistohankkeessa on neljä maisterikoulutusohjelmaa, jotka edustavat Euroopan Unionin Pohjoisen ulottuvuuden ensisijaisia aloja. Vertailevan sosiaalityön lisäksi ohjelmia ovat Barentsin alueen ympäristötekniikka, Sirkumpolaarinen terveys ja hyvinvointi ja Tietojärjestelmäratkaisut Barentsin alueella. Jokaisessa ohjelmassa oleva kumppaniyliopistojen yhdistelmä perustuu aiempaan yhteistyöhön ja osallistuvien yliopistojen erityisalojen asiantuntemukseen. Maisteriohjelmat noudattavat Bolognan prosessia ja opiskelukielenä on englanti.

Vertailevan sosiaalityön maisteriohjelma on jatkoa useille tutkimus- ja kehittämishankkeille sosiaalityön laitoksen ja venäläisten yliopistojen välillä. Se perustuu läheiselle yhteistyölle lähialueiden sosiaalityön koulutusta ja sitä tukevaa koulutusta tarjoavien yliopistojen kanssa. Tämän yhteistyön kehittämisestä on sosiaalityön laitoksella vastannut nykyinen emeritusprofessori Kyösti Urponen. Tavoitteet Vertailevan sosiaalityön ohjelmassa ovat sosiaalityön koulutuksen ja tutkimuksen kansainvälistäminen sekä monikulttuuristen sosiaalityön valmiuksien ja taitojen kehittäminen. Tämän lisäksi tavoitteena on sekä sosiaalityön perus- ja jatkokoulutuksen että tieteellisen tutkimuksen kehittäminen yhteistyössä venäläisten yliopistojen kanssa Venäjän lähialueella.

Vertailevan sosiaalityön ohjelmaa koordinoi Lapin yliopisto yhdessä Pomorin valtion yliopiston kanssa. Näillä kahdella yliopistolla on oikeus antaa maisterintutkinto sosiaalityöstä. Ensimmäiset opiskelijat aloittivat maisteriopintonsa (120 op) tänä syksynä. Lapin yliopistoon valituilta edellytettiin yliopistossa tehty kandidaatin tutkinto (BA-tutkinto) sosiaalityöstä. Opiskelijoita on yhteensä 14, joista osa tekee tutkinnon pelkästään Lapin yliopiston, osa Pomoriin ja osa tekee kaksoistutkinnon (yhteensä 120 op + 40 op). Opiskelijat ovat kotoisin Venäjän lisäksi Pakistanista ja Ghanasta. Lapin yliopistoon tutkintonsa tekevät saavat sosiaalityöntekijän pätevyyden Suomessa. Maisteriopinnot koostuvat kotiyliopiston omista 40 op ja yhteistyössä venäläisten yliopistojen kanssa tuotetuissa 80 op kokonaisuuksista. Opinnot sisältävät myös kaksi viiden viikon käytännönopetusjaksoa, joista toinen suoritetaan Suomessa ja toinen Venäjällä. Opiskelijoille pyritään räätälöimään käytännönopetuspaikkoja, joissa he suoriutuvat englannin kielellä ja pystyvät keräämään aineistoa pro gradu -työhönsä, joka tulee sisällyttämään vertailevan sosiaalityön näkökulman. Kansainvälisten opiskelijoiden käytännön opetuksen ohjauksesta on ainakin osalla sosiaalityöntekijöistä pitkä kokemus. Lapin yliopiston kansainväliset opiskelijat ovat suorittaneet käytännön jaksoja mm Rovaniemen kaupungin Maahanmuuttajatoimistossa ja SPR:n Rovaniemen vastaanottokeskuksessa.

Tarja Orjasniemi
Sosiaalityön professori ma

Blogi avattu

Tervetuloa lukemaan Lapin yliopiston sosiaalityön laitoksen blogia!

Tämä blogi on tarkoitettu kuulumisten ja tuntemusten jakoon opiskelijoille, henkilökunnalle, yhteistyökumppaneillemme ja kaikille muillekin laitoksesta kiinnostuneille. Toivottavasti kirjoittelusta tulee elävää ja aktiivista.

Pitemmittä puheitta, sana on vapaa! Jos haluat julkaista täällä oman kirjoituksesi, ota nykäise hihasta tai lähetä s-postia käyttäjätunnuksen saamiseksi.

Laitoksen sosiaalisen median tiimin puolesta,
Kirsi Päykkönen (IT-assistentti, Sosiaalityön informaatioteknologinen maisteriohjelma SIMO II)