keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

NAURAVAT NUMEROT JA ANTOISAT AVOVASTAUKSET



Arjen turvaa kylissä -tutkimushankkeessa toteutettiin maaliskuussa 2010 asukaskysely tutkimuksen kohdealueiksi valituissa lappilaisissa kylissä. Maaliskuun loppuun mennessä kyselyyn oli vastannut 357 kotitaloutta Savukoskelta ja Rovaniemen kaupungin Yläkemijoen aluelautakunnan alueelta.




~
Kyselyaineiston koodaaminen SPSS:ään on puuduttavaa. Sormet kipeytyvät, hartiat jumiutuvat, numerot hyppivät silmissä ja työ edistyy niin kuin kivirekeä vetäisi.

Mutta samalla sormien näpytellessä aivot saavat vapauden lentää, malttamattomuus päästä analysoimaan aineistoa rutistaa ja patistaa tutkijasta viimeisetkin voimat naputella ”vielä nuo muutama lomake”. ”Kun vielä koodaan nuo muutamat lomakkeet, sitten..”. Tavoitteellisuus ennen kaikkea!

Puuduttavaan naputteluun on suhtauduttava seikkailumielellä, mielikuvitus lentäen. SPSS:n ääressä kököttäminen opettaa iloitsemaan yllättävän pienistä asioista: kukahan seuraavan lomakkeen on täyttänyt? Onko se 87-vuotias sivukyläläinen, vapisevalla kaunokirjoituksella tunnollisesti kysymyksiin vastaava herra vai kenties neljän lapsen kotiäiti, joka kaiken arjen kiireen keskellä on ehtinyt organisoida aikaa myös lomakkeen täyttämiselle? Vai kenties nuori työikäinen mutta työtön nainen, joka kokee olevansa jumissa kotiseudullaan ja haluaisi mahdollisimman pian pois? Tai parikymppinen työtön mieshenkilö, joka ilmoittaa palvelutarpeekseen kioskin, josta saisi sätkäpaperia ja suolaläskiä´- ne kun pääsevät niin harmittavan usein loppumaan.


Tarpeeksi kauan kun näppäimiä naputtelee, näytölle piirtyvät numerot alkavat muistuttaa eläviä ihmisiä iloineen ja huolineen arjen keskellä. Ilmari Hustich (1980) on kiteyttänyt onnistuneesti tekemäni huomion:


Suurten sarjojen keskiarvot ja mallit eivät kerro koko totuutta,
vaan tutkiessamme syrjäseutuja,
joudumme pienten numeroiden suuruuden eteen.
Pienetessään numerot muuttuvat ihmisiksi,
jotka piirtyvät esiin omissa maisemissaan.
(Hustich, 1980.)


~

”Asun yksin omakotitalossa";
"ei minua enää kukaan ei käy tervehtimässä";
"olen liian kauan ollut yksin, pelkään kohdata ihmisiä";
"erakkoluonne".

"Kotien tyhjeneminen naapurustossa";
"sähkökatkokset, kylmyys";
"huolettaa, kun lapsilta loppuvat kaverit."
"Kunnan valtuutettujen tietämättömyys";
"sanahelinää";
"huolettaa, kun kylä kuolee".

"Vierailijoita enemmän, ikävä pienempi";
"autan kun pyydetään";
"teen sen, mitä pystyn ja osaan".
"Hassut ihmiset";
"naapurin antama kyyti";
"Meidän kylä.”

(Yksittäisiä poimintoja Arjen turvallisuus ja sujuvuus kylässä -asukaskyselystä)

Koodaamisen aikana olen sallinut itselleni kokeilla grafologin saappaisiin astumista. Pieni ja hento, lyijykynällä piirretty ympyrä tai paksusti kuulakärkikynällä paperiin ruksittu rasti luovat oman mielikuvansa vastaajasta. Oletteko muuten huomanneet, miten kaunista kaunokirjoitusta moni ikääntynyt mieshenkilö osaa kirjoittaa?

Kuka vielä uskaltaa väittää, että koodaaminen olisi tylsää ja kyselytutkimus pelkkiä kylmiä numeroita kaukana ihmisestä ja arjesta? Puuduttavan naputtelun ja kipeiden hartioiden jälkeen uskon, että vastassani on antoisa analyysivaihe, johon aineiston koodaaminen omin käsin tuo oman lisämausteensa.


Tiina Laitinen
Tutkija (ma), Arjen turvaa kylissä –tutkimushanke (2009-2011)
http://www.ulapland.fi/?Deptid=29090



Lähde:
Hustich, Ilmari 1980: ”Supistumisen maantiede”, muutamia ajatuksia ajankohtaisesta suuntauksesta. Teoksessa: Siirilä, Seppo & Hautamäki, Lauri & Rouhinen, Sauli & Tervamäki, Erkki (toim.) 1980: Kylät ja kaupunginosat yhteiskunnan alueellisina perusyksikköinä. Tampereen yliopisto, aluetiede. Sarja A2. Finnpublishers. Tampere.





maanantai 22. maaliskuuta 2010

Sosiaalityön tutkimuksen päivät Jyväskylässä 18.–19.2.2010

Joukko lappilaisia sosiaalityön osaajia lähti yhteiselle bussimatkalle kohti sosiaalityön tutkimuksen päiviä. Tänä vuonna Jyväskylässä pidetyt päivät peräänkuuluttivat oikeudenmukaista ja kunnioittavaa sosiaalityötä tiukan talouden oloissa. Teemaa lähestyttiin yli 300 osallistujan voimin useista ajankohtaisista näkökulmista.



Bussimatkallakin voi työskennellä!

© Arja Kilpeläinen



Oikeudenmukaisuus nojautuu sosiaalisiin oikeuksiin ja ihmisoikeuksiin unohtamatta kaikkia koskevia perusoikeuksia. Kelan tutkija Maija Sakslin tarkasteli perusoikeuksien näkökulmasta sosiaalisia oikeuksia, jotka kytkeytyvät taloudellisiin sekä työhön liittyviin oikeuksiin. Käytännön sosiaalityön kannalta puheenvuorossa mielenkiintoista oli kysymys eksistenssiminimistä, eli siitä mikä on riittävä toimeentulo yksilön hyvän elämän ja oikeudenmukaisuuden toteutumisen kannalta.

Professori Silvia Staub-Bernasconi jatkoi ihmisoikeuksien pohdintaa omassa puheenvuorossaan. Hänen ajatuksenaan oli, että ihmisoikeuksien toteuttaminen tulisi sisällyttää sosiaalityön työkaluiksi oikeuksien toteutumisen ulkopuolella ja marginaalissa elävien ryhmien, kuten pakolaisnaisten kanssa työskenneltäessä. Ihmisoikeudet ovat hänen mielestään avain muutoksen kautta toteutuvaan hyvinvointiin, sillä ihmisten tullessa tietoisiksi oikeuksistaan avautuu mahdollisuus muutokseen. Talous toimii välineenä ihmisoikeuksien tuottamiseen takaamalla perustarpeet. Ongelmalliseksi jäävät kuitenkin jokaisen yksilölliset erityistarpeet ja niiden huomioon ottaminen tilanteessa, jossa perustarpeidenkin täyttäminen on haasteellista.

Professori Sami Pihlström analysoi syyllisyyttä, kärsimystä ja ihmisten kunnioittamista eettisessä kehyksessä. Filosofia tarjoaa sosiaalityölle eettisen näkökulman kärsimykseen ja sen lievittämiseen, sillä sosiaalityön perustavana lähtökohtana on autettavan kunnioittaminen ihmisenä itsenään. Lähtökohtaisesti auttajan moraalinen näkökyky tuottaa eettisesti kestävää toimintaa. Eettisestä valveutuneisuudesta huolimatta auttajakin on inhimillinen tuntija, mistä johtuen auttamistilanteessa läsnä voi olla autettavan lisäksi myös auttajan tunteita, kuten riittämättömyyttä ja syyllisyyttä. Onko esimerkiksi niin, että altistuminen syyllisyydelle tuottaa syyllisyyttä huolimatta siitä, että auttamistilanteessa olevista vaihtoehdoista onnistutaan valitsemaan se pienin paha? Auttajan omien syyllisyystunteiden tiedostaminen ja käsitteleminen on edellytys sille, että jaksaa tehdä sosiaalityötä. Mutta voiko auttaja purkaa syyllisyyttä pois? Auttamistilanteen moraalisesti virittyneille kysymyksille ei välttämättä löydy oikeita vastauksia, mutta tietoisuus niiden olemassa olosta auttaa tekemään eettisesti kestävää sosiaalityötä myös vaativissa yhteiskunnallisissa olosuhteissa.

Erilaisen lähestymistavan sosiaalisen kautta toteutuvaan hyvinvointiin tarjosi teatterikorkeakoulun lehtori Malla Kuuranne kuvaamalla kulttuuria ja taidetta yhteisöllisyyden edistäjänä. Multiassa toteutetussa Multiaista Satoa -tapahtumassa paikallisten toimijoiden osallistuminen kulttuurin ja viihteen tuottamiseen on edistänyt yhteisöllisyyttä jo vuosikymmenen ajan. Taiteen ja kulttuurin keinoin tuotetulla hyvinvoinnilla on sijansa myös tulevaisuuden sosiaalityössä!

Päivien pääpuheenvuorot herättivät kuulijoita pohtimaan, miten sosiaaliset ja ihmisoikeudet toteutuvat käytännön sosiaalityössä ja miten julkinen sektori pystyy turvaamaan nämä oikeudet niukan talouden ajassa. Ulkoisten reunaehtojen puristuksessa sosiaalityöltä odotetaan edelleen kannanottoja ja toimintaa hyvän elämän toteutumisen puolesta sekä uusia keinoja sen saavuttamiseksi.

Sosiaalityön päivien työryhmien anti oli perinteisesti monipuolista ja tarjosi osallistujille runsaasti mahdollisuuksia valita itseä kiinnostavaan tematiikkaan syventymistä. Kaikkiaan 16 työryhmässä tuotiin esille erilaisia sosiaalityön ajankohtaisia ilmiöitä sekä käytäntöläheisesti että tutkimuksellisesti. Kolmea ryhmää yhdistävänä teemana oli sosiaalityö, koulutus ja työelämä. Sosiaalityön asiakasryhmiä käsiteltiin muun muassa aikuissosiaalityöhön, asunnottomuuteen, ikääntymiseen ja monikulttuurisuuteen keskittyvissä työryhmissä. Lapsia, nuoria ja muuttuvia hallintokäytäntöjä sekä hoivan tuottamista käsiteltiin omissa työryhmissään. Yleisiä sosiaalityötä koskevia teemoja olivat päivien tematiikkaan linkittyvät oikeudenmukaisuuden toteutuminen sekä Kuuluuko köyhän ääni -työryhmät. Eettisyyttä pohdittiin sekä lastensuojelun eettisyyden että sosiaalityön etiikan näkökulmista omissa työryhmissään.

Ajassa kiinni olevan e-sosiaalityön työryhmän paperit herättivät kovasti tunteita. Joko sosiaalityö on verkossa vai ollaanko tällä hetkellä vasta avaamassa bittimaailmaa sosiaalityölle? Pinnalle nousi keskustelu siitä, että verkkososiaalityön edellyttämä toimintatapojen muutos luo vaateita myös koulutukselle: miten se vastaa uusiin asiantuntijuuden tarpeisiin muun muassa tekstuaalisen vuorovaikutuksen tai verkkokohtaamisten lisääntyessä. Kuuluuko köyhän ääni -työryhmässä pureuduttiin muun muassa institutionaaliseen ulossulkemiseen: toisiaan jatkuvasti lähestyvä sosiaali- ja terveydenhuolto kohtaavat lähtökohtaisesti erilaiset asiakaskäsitykset toimiessaan yhteisillä asiakaskentillä. Tutkimusesimerkkinä käytettiin terveydenhuollon päivystystä, jossa asiakkaan avuntarve on luokiteltu palvelutarpeen mukaisesti siten, että tuen tarpeen ulkopuolelle joutuva lähetetään kotiin siinä tapauksessa, ettei hänen yleensä kokonaiselämäntilanteeseen liittyvä avuntarpeensa mahdu valmiiden luokitusten sisälle. Mitä tämä tarkoittaa esimerkiksi päihdeongelmaisen kohdalla, jonka ainoa kohtaaminen palvelujärjestelmän kanssa tapahtuu terveyskeskuspäivystyksessä päihdepalvelujen virka-ajan ulkopuolella?

Sosiaalityötä pyrkivät määrittämään sille ulkopuolelta asetetut reunaehdot. Niukka talous, resurssipula ja kiire sanelevat toiminnan ehtoja, jolloin voi olla helppoa siirtää oikeudenmukaisuuden vaade taka-alalle. Kuitenkin sosiaalityö on heikompien ja marginaalissa olevien puolestapuhuja. Sosiaaliset oikeudet ja perusoikeudet ohjaavat lähtökohtaisesti sosiaalityön toimintaa, mutta dilemmaksi muodostuu se, miten sosiaalityötä ohjaavat arvot pitävät pintansa kohdatessaan talouden ja tehokkuuden vaateet. Lähestymistapana haasteisiin tulee soveltaa ennakkoluulottomasti uusia menetelmiä ja ajattelutapoja, jotka peräänkuuluttavat sitä inhimillistä elämää, jonka edistämiseksi ja turvaamiseksi sosiaalityö on alun perin syntynyt.

Ensi vuonna tutkimuksen päivät järjestetään Helsingissä, jonne lappilaisetkaan tuskin lähtevät linja-autolla, vaikka Jyväskylän yhteisellä bussimatkalla (työn)ilo ja nauru olivatkin herkässä!


Arja Kilpeläinen
Sosiaalityön lehtori (ma)

Riikka Sutinen
Tutkija (ma)

perjantai 5. maaliskuuta 2010

Kuulumisia karvalakkien ja turkkien maasta!

Joukko innokkaita sosiaalityön opiskelijoita matkusti tammikuun pakkasilla Arkangeliin tutustumaan Venäjän ja Suomen sosiaalipolitiikan syvimpään olemukseen. Comparative Social Work (CSW) -maisteriohjelmaan kuuluvaan intensiiviseen talvikouluun oli mahdollista osallistua myös Lapin yliopiston sosiaalityön perusopiskelijoita.

Talvikoulun kantavana teemana oli Social Policy and Human Rights. Opiskelimme talvikoulussa tehokkaasti viitenä päivänä luennoilla ja workshopeissa kuunnellen, keskustellen ja pohtien Venäjän ja Suomen sosiaalipoliittisia järjestelmiä sekä ajankohtaisia globaaleja ihmisoikeuskysymyksiä. Opiskelun lomassa kävimme myös tutustumassa paikalliseen nuorisokeskukseen ja erityislasten päiväkotiin, joihin tutustuminen avarsi tietämystämme päiväkotitoiminnasta ja nuorten aktivoinnista Arkangelissa.

Pinta-alaltaan maailman suurimmassa valtiossa kulttuuri- ja elintasoerot ovat selkeästi havaittavissa. Venäjän sosiaalipolitiikan ymmärtämistä tukivat konkreettiset havainnot venäläisestä elämänmenosta ja kulttuurista. Opiskelupäivät päättyivät erilaisiin ilta-aktiviteetteihin, kuten museovierailuun ja keilaamiseen. Paikalliset sosiaalityön opiskelijat olivat kullanarvoisia opastaessaan kyrillisten aakkosten maailmassa. Kateellisille kotijoukoille lähetimme postikortein terveisiä karvalakkien maasta. Pitkistä matkustelu- ja opiskelupäivistä huolimatta Arkangeli näytti parhaan puolensa ja tällaista oppimiskokemusta ei olisi voinut saada pelkästään kirjoja lukemalla.

Dasvidanja!

Tanja, Viivi, Maija, Elina, Sanna ja Anna