Kirjoittajat:
Kaija Luukinen

Anne Pyörälä

Sanna Veteläinen

Kesäkoulun kuulumisia 2011:

Lapin ja Vermontin yliopistojen yhteistyönä järjestämä 13. sosiaalityön kansainvälinen kesäkoulu alkoi maanantaina 23.5.2011. Aurinko paistoi lämpimästi ja toivotti näin kaikki tervetulleiksi Rovaniemelle.

Viikon vastuuopettajina toimivat tänä vuonna professorit Marjaana Seppänen ja Stanley Witkin, jotka avasivat jo perinteeksi muodostuneen kesäkoulun leppoisissa tunnelmissa. Saimme kuulla, että ajatus kesäkoulusta on syntynyt aikoinaan professorien Kyösti Urposen ja Stanley Witkinin yhteistyöstä. Tämän vuoden aiheena oli "Social Work from a Global Perspective". Aihe tuntui heti ajankohtaiselta, sillä kansainväliset kysymykset ovat merkittäviä tämän päivän sosiaalityössä. Tänä vuonna opiskelijoita oli mukana 19 eri maasta ja luennoitsijoina oli sosiaalityön tutkijoita, opettajia sekä jatko-opiskelijoita. Kesäkoulun luennoitsijoina olivat: Stanley L. Witkin Vermontin yliopistosta Yhdysvalloista, William Aled Jones Walesista, C.K. Law Hong Kongin yliopistosta, Elvyra Aciene ja Sonata Maciulskyte Liettuasta, Simona Stanciu ja Simona Bodogai Romaniasta, Johanna Hefel ja Wolfgang Walter Itävallasta, Grace Pollock Kanadasta, Katherine Tyson-McCrae USAsta, Mo Ray Englannista, Julija Eidukeviciute Liettuasta, Ana Niculaes, Vitalie Popecku ja Nicolae Beslui Moldovasta sekä Arja Kilpeläinen Lapin yliopistosta.

Odottavaisin ja uteliain mielin me sosiaalityön opiskelijoina lähdimme mukaan tulevaan viikkoon. Ennakkoon tiesimme ohjelmasta, että viikko koostuu asiantuntijaluennoista, eri maiden opiskelijoiden tekemistä sosiaalityön esityksistä, pienryhmäkeskusteluista eli Workshopeista sekä muutamasta vapaamuotoisesta iltaohjelmasta. Halutessaan opiskelijoilla oli mahdollisuus myös osallistua ekskursioihin Utsjoelle ja Helsinkiin. Viikko koostui monista mielenkiintoisista luennoista. Olemme koonneet tämän katsauksen niistä luennoista ja keskusteluista, jotka koimme tärkeinä globalisoituvan sosiaalityön näkökulmasta. Globalisaatio näyttäytyy jokaisen ihmisen arjessa monenlaisina ilmiöinä. Maailmanlaajuisesti esimerkiksi McDonaldsin, internetin, köyhyyden, väestön vanhenemisen, eriarvoistumisen ja kapitalismin ilmiöt yhdistävät meitä monenlaisin vaikutuksin.

Maanantaipäivä alkoi tutustumalla toinen toisiimme. Syntyi valtava puheensorina ja erilaisten kulttuurien kohtaaminen oli aidosti läsnä siinä hetkessä. Päivän ensimmäinen luento oli Stanley Witkinin. Luennon alussa hän rohkaisi meitä opiskelijoita puhumaan ja osallistumaan yhteiseen keskusteluun, vaikkei englanti olekaan kaikkien äidinkieli. Alussa hän kertoi omista taustoistaan ja Vermontin yliopistosta sekä osavaltiosta. Vermontin yliopisto on Yhdysvaltojen vanhin ja se on perustettu jo vuonna 1791. Stanleyn mukaan Suomesta ja Vermontista löytyy yhtäläisyyksiä, sillä luonto ja ihmiset ovat toistensa kaltaisia. Yksi merkittävä ero löytyi kuitenkin: Vermontin järvessä asustelee hirviö, jonka professori on nähnyt sekä kuvannut ja mekin saimme nähdä sen. :)

Puheessaan Witkin korosti, että sosiaalityön toiminnan ja analyysin perustan luomiseksi on tärkeää pohtia erilaisia maailmanlaajuisia tulkintoja ja niiden vaikutuksia sosiaalityöhön. Hän painotti myös, että sosiaalityössä asioista ei tarvitse olla samaa mieltä eikä ole olemassa mitään yhtä ainoaa oikeaa ja väärää. Ei ole siis olemassa yhtä ainoaa totuutta ja tapaa toimia, vaan asioita on katsottava jokaisen maan omista taustoista ja lähtökohdista käsin. Hän toi esimerkkinä esille muun muassa köyhyyden, joka näyttäytyy erilaisena eri maissa, jolloin köyhyyttä Suomessa ei voida suoraan verrata köyhyyteen Moldoviassa tai Hong Kongissa. Omassa puheenvuorossaan professori Dr. C. K. Law Hong Kongin yliopistosta toi esille, että Kiinassa kapitalismi on vahvasti esillä ihmisten arjessa. Köyhyys ja tuloerot ovat nousseet keskeisimmiksi kysymyksiksi ja ihmiset ovat jakautuneet räikeästi kahteen luokkaan, joka on vähentänyt ihmisten sosiaalista hyvinvointia. Tätä samaa ajatusta korosti myös professori Elvyra Aciene omassa luennossaan torstaina. Hän painotti, että on keskeistä muistaa, että maan oma historia ja yhteiskunnallinen kehitys ohjaavat ihmisten toimintaa ja ajattelua. Acienen mukaan sosiaalityön koulutuksen saaneiden tulisi hakeutua poliittiseen päätöksentekoon luomaan näin toimivaa sosiaalipolitiikkaa ja sitä ohjaavia lakeja, jossa yhdistyvät sekä sosiaalityön teoria että käytäntö. Tässä on suuri haaste myös meille suomalaisille sosiaalityön opiskelijoille.

Witkinin luennolla koimme merkittävänä ajatuksen siitä, ettei tärkeää ole vain se, mitä opimme toinen toisiltamme, vaan erityisesti se, mitä opimme toisistamme. Yhteisenä tietoisena tavoitteena tulisi aina olla pyrkimys lähentyä toinen toisiamme. Mikäli sosiaalityössä tulee eteen tilanteita, joissa asioita pidetään itsestään selvyytenä, tulisi ne ensin kyseenalaistaa ja vasta sen jälkeen etsiä uusia vaihtoehtoja. On tärkeää miettiä sitä, voidaanko globalisaation kautta löytää ratkaisuja näihin ajankohtaisiin kysymyksiin ja haasteisiin.

Witkinin ajatuksia herättäneen luennon jälkeen saimme kuulla Walesin yliopistosta Aled Jonesin luentoa kansainvälisestä projektista, nimeltään The Mental Health First Aid International Programme (MHFA). Toiminnan lähtökohtana on viiden askeleen ohjelma, jossa tärkeintä on, ettei tehdä ihmisen puolesta, vaan annetaan hänelle itselle keinoja oman hyvinvointinsa saavuttamiseksi. Projekti on saanut alkunsa Australiasta, josta se on levinnyt jo 16 eri maahan, Suomi mukaan lukien. Suomessa projektia hallinnoi Suomen Mielenterveysseura. Eri kulttuurien ja eri maiden yhteiskunnalliset eroavuudet vaikuttavat ongelmiin sekä niiden muotoihin ja siksipä keskeisenä ajatuksena on korostaa, että mielenterveys koskettaa meitä jokaista. Mielenterveys tulee nähdä terveytenä eikä sairautena, kuten valitettavan usein on edelleen tapana. Tässä koulutusohjelmassa on yhä enemmän mukana myös sosiaalityöntekijöitä, jotka työskentelevät ihmisten kanssa, jotka tarvitsevat tukea näkemään itse oman hyvinvointinsa laadun ja mahdollisen avuntarpeen.

Jonesin esille tuoman ajatuksen tavoin myös amerikkalainen Professori Katherine Tyson - McCrae korosti, että yksilön oman motivaation ja ymmärryksen kautta on mahdollista parantaa omaa sekä toisten hyvinvointia. Hän kuvasi hyviä tuloksia aikaansaanutta, mielenkiintoista tutkimusprojektiaan, jonka aiheena oli myötätunto ja sen näyttäytyminen väkivaltaa kokeneiden, huono-osaisten afroamerikkalaisten nuorten elämässä. Tässä hankkeessa nuoret itsensä ja toistensa kautta löysivät keinoja myötätunnon kokemiselle ja osoittamiselle, mikä lisäsi heidän hyvinvointiaan. Tyson- McCraen tavoin ajattelemme, että sosiaalityöntekijänä meidän jokaisen tehtävänä on osaltamme osoittaa myötätuntoa ja pitää yllä aina toivoa nuoren taustoista tai ongelmista huolimatta.

Koko viikon aikana kokoonnuimme aina luentojen jälkeen erilaisiin pienryhmiin keskustelemaan maailmanlaajuisista ja ajankohtaisista sosiaalityön kysymyksistä. Erityisen mielenkiintoista oli huomata, että kulttuurisista taustoistamme riippumatta kohtaamme sosiaalityössä opiskelijoina ja työntekijöinä ihmisten arjessa samankaltaisia ongelmia. Paljon yhdistäviä tekijöitä löytyi myös siitä, miksi ylipäätään jokainen oli hakeutunut opiskelemaan juuri sosiaalialalle. Usealla meistä oli omakohtaisia kokemuksia vaikeista elämäntilanteista ja yhdistävinä asioina tulivat esille empatia, välittäminen, rakkaus, halu auttaa, yhteistyö sekä ennen kaikkea ihmisten auttaminen ymmärtämään omia oikeuksiaan.

Workshopeissa vertailimme muun muassa kansainvälisesti sosiaalityön IFSW:n määrittelemiä ydinkohtia sosiaalityölle. Keskustelimme paljon myös sosiaalityön imagosta ja työn tunnettavuudesta eri maissa. Mieleen painuneena esimerkkinä muun muassa hongkongilaiset opiskelijat kertoivat, että heillä sosiaalityön imagon esiin nostaminen ja työn esitteleminen ihmisille tapahtui paikallistelevisiossa esitetyn sarjan välityksellä. Sen jälkeen ihmiset osasivat hakea omatoimisesti apua. Useassa maassa ikääntyvän väestön määrän lisääntyminen sekä maahanmuuttajien integroiminen yhteiskuntaan koetaan erityisen haasteellisena. Keskusteluissa tuli esille, että integroimisessa yhtenä mahdollisuutena voisi olla esimerkiksi ystäväperheet, jotka auttaisivat maahanmuuttajia jokapäiväisissä kysymyksissä. Näiden lisäksi sosiaalityöhön liittyvinä kysymyksinä nousivat keskusteluissa esille erityisesti vallan, kontrollin ja yhteisöllisyyden teemat. Viikon viimeisessä workshopissa pohdittiin sosiaalityön eettisiä näkökulmia yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Sosiaalityössä on erityisen tärkeää pohtia eettisyyttä huomioiden kenelle ja millä perusteilla palveluita annetaan. Opiskelijoiden puheissa tuli myös vahvasti esille se, että sosiaalityöntekijöinä on tärkeää muistaa ja ymmärtää se, että kaikkia ongelmia emme voi aina kuitenkaan ratkaista, halustamme huolimatta. Voimme yhteisesti pohtia, mitkä kaikki yhteiskunnalliset ja yksilöä koskevat ongelmat ovat ylipäätään ratkaistavissa sosiaalityön keinoin. Yhteiseksi ja mielestämme jopa tärkeimmäksi kysymykseksi nousi erityisesti se, ettei sosiaalityöntekijöillä oleva käytännön tieto ihmisten elämäntilanteista ja sosiaalisista ongelmista siirry poliittisille päättäjille saakka. Mielestämme tämä tulee olemaan suuri haaste myös tulevaisuudessa. On tärkeää pohtia, että millä tavoin olemme tähän valmiita sosiaalityöntekijöinä oikeasti vastaamaan?

Luentojen vastapainona meillä oli muutamana iltana hauskaa yhdessäoloa eri maiden kulttuurien, musiikin, laulun, tanssin, ruoan ja saunomisen parissa. Kansainvälisen illan aikana jokainen maa esitti ohjelmaa omalla persoonallisella tyylillään. Osallistumiset illanviettoihin olivat vapaaehtoisia, mutta paljon olisi jäänyt viikosta puuttumaan, jos emme olisi olleet mukana. Tunnelma oli iloista ja vapautunutta ja vuorovaikutus opiskelijoiden kesken vaivatonta. Iltojen aikana saimme kokea olevamme maailmanmatkaajia, joiden reppuihin jäi monenlaisia mieleenpainuvia kokemuksia, elämyksiä ja konkreettisia muistoja. Muun muassa Hong Kongin iloisilta ja eloisilta opiskelijoilta saimme muistoksi kirjanmerkit, joihin oli kirjoitettu omat nimemme kiinankielellä. He antoivat myös perinteiset, rahaa sisältäneet punaiset pussit. He kertoivat meille, että vanhemmat antavat samanlaisen pussin lapselleen mm. valmistujais- ja häälahjaksi.

Liettualaista kansantanssia

Kansainvälinen viikko on vierähtänyt ja viikko on ollut ikimuistoinen. Haluamme omalta osaltamme suositella lämpimästi jokaisen osallistuvan henkilökohtaisesti tuleviin kesäkouluihin. Lopuksi haluamme tiivistää ajatuksemme saksalaisen opiskelijan puheenvuorosta lainaamaamme afrikkalaiseen sananlaskuun;

"Alive we live in the same house under the same roof - together we are buried in the same tomb."

(Juri Kilian, student 24.5.2011)

Vaihto-opiskelijana Islannissa - tulen ja jään maassa

Saavuin elokuun lopussa sateiseen Islantiin opiskelemaan kasvatustieteitä. Opiskelun lisäksi tarkoitukseni oli tutustua Islannin luontoon ja kulttuuriin. Jo peruskouluaikana opitut ikijäätiköiden nimet sekä viime keväänä uhanneet Eyjafjallajökullin tuhkapilvet herättävät kiinnostusta saarta ja sen luontoa kohtaan. Islannin yliopisto (Háskóli Islands) Reykjavikissa on suurin yliopisto Islannissa. Opiskelijoita on noin 15 000 jakautuen 25 eri tiedekuntaan. Kasvatustieteiden opinnoissa on tarjolla useita kursseja englanninkielellä. Kansainvälinen opiskelijarakenne luo hedelmällisen pohjan kasvatustieteiden opiskeluun ja koulutusjärjestelmien vertailuun. Kursseille osallistuvat vaihto-opiskelijoiden lisäksi Islannissa vakituisesti asuvat ulkomaalaiset.

Yliopiston päärakennus

Opiskelu on päässyt hyvään vauhtiin. Mielenkiintoista on ollut huomata, kuinka sosiaalityön opiskelu yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa on luonut laajan tietopohjan myös muiden oppiaineiden opiskelulle. Valitsemani kurssit "Comparative Education" ja "Educational Settings" koskettavat monella tapaa sosiaalityön ja sosiaalipolitiikan teemoja ja ajankohtaisia aiheita. Molemmilla kursseilla keskeisenä ajatuksena on pohtia koulutuksen ja kasvatuksen merkitystä tasa-arvoisen ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan ja globaalin maailman rakentamisessa. Usein pohdinnat kulminoituvat koulutukseen ja kasvatukseen sosiaalisen ja taloudellisen hyvinvoinnin mahdollistajana. Kymmenen opintopisteen laajuiset kurssit jakaantuvat koko lukukaudelle koostuen useista pienistä kirjallisista tehtävistä ja raporteista, esitelmistä sekä kirjallisista ja suullisista tenteistä. Opiskelijoille tehtiin heti alussa selväksi, kuinka monta prosenttia kukin tehtävä on kurssin koko laajuudesta. Tehtävistä saatavat henkilökohtaiset palautteet olivat etenkin lukukauden alussa tarpeen, jotta löytyi yhteinen linja opettajien ja opiskelijoiden odotusten kesken. Kurssit ovat olleet hyödyllisiä ja käytännönläheisiä ja niissä on päässyt tutustumaan islantilaiseen koulutusjärjestelmään, oppimisen muotoihin ja kasvatuksen periaatteisiin. Vierailut päiväkodissa, kudontakerhossa, kansainvälisessä peruskoulussa ja ammattikoulussa ovat antaneet erilaisia näkökulmia kykyjen oppimisesta, tiedon kartuttamisesta ja opettamisesta.


Ensimmäisellä Comparative Education -kurssin luennolla pohdimme elintason määrittämistä yksilön, yhteiskunnan ja globaalin maailman näkökulmista. Ilmassa leijuivat kysymykset: Kuka tai mikä määrittää elintason? Kenen tehtävänä on huolehtia yksilön elintason ylläpitämisestä tai sen kohottamisesta? Mikä on koulutuksen rooli elintason muodostumisessa? Lähestyimme koulutuksen merkitystä oikeudenmukaisen elintason määrittämisessä ja tavoittamisessa John Rawlsin oikeudenmukaisuusteorian ja Amartya Senin yksilön toimintavalmiuksien näkökulmista. Kurssilla "Educational Settings" teimme mielikuvitusmatkan Etelä-Afrikkaan köyhään Bizanan kaupunkiin. Pohdimme todellisten raporttien ja tilastojen perusteella kaupungin mahdollisuuksia koulutuksen järjestämiseen ja sen vaatimiin erityistarpeisiin. Ryhmämme ideoi toimivan koulutusjärjestelmän, jossa huomioidaan oppilaiden, vanhempien, opettajien ja yhteisön näkökulmat ja tarpeet.


Vuonna 2008 Islantia koetelleen taloudellisen kriisin "kreppan" lisäksi lähes jokaisella luennolla tulee esille suomalainen koulutusjärjestelmä. Usein eri maiden koulutusjärjestelmiä verrataan Suomen tai muiden pohjoismaiden koulutusjärjestelmiin. Laadukkaan ja toimivan suomalaisen koulutusjärjestelmän kehittymistä voidaan selittää yksinkertaisesti otollisilla olosuhteilla. Pienet luokkaerot, monipuoluejärjestelmä ja suh-teellisen tasaiset tuloerot ovat taanneet tasa-arvoisen ja laadukkaan koulutuksen kehittymisen. Vaikka suomalainen koulutusjärjestelmä ja koulutuksen tulokset menestyvät erilaisissa kansainvälisissä vertailuissa, ei se ole sellaisenaan siirrettävissä muiden maiden käyttöön. Valtioiden ja alueiden väliset taloudelliset, poliittiset ja kulttuuriset erot muodostavat kirjon erilaisia mahdollisuuksia ja rajoitteita koulutuksen kehittymiselle. Suomalaista koulutusjärjestelmää voidaan verrata saunaan. Vaikka sauna on oiva keksintö ja hyödyllinen Suomessa, ei se ole yhtä tarpeellinen ja menestyksekäs Afrikassa.


On yllättävää, että kierrätys ja luontoystävällisyys ovat Islannissa vasta lapsen kengissä, vaikka luonto on niin paikallisten kuin turistien arvostuksen kohteena. Education for Sustainable Development eli ESD on kuuma aihe Islannissa, nähdäänhän kestävän kehityksen oppiminen viidentenä pilarina UNESCON määrittämän neljän oppimisen pilarin rinnalla. Islannin yliopistossa on parhaillaan tekeillä useita eri alan väitöskirjoja, joissa käsitellään kasvatuksen ja koulutuksen merkitystä kestävän kehityksen luomisessa. Koulutuksen rooli arvojen, asenteiden ja elämäntyylin muuttamisessa kestävän kehityksen saavuttamiseksi on merkityk-sellinen. Islannin yliopistossa vierailee säännöllisesti kansainvälisiä professoreita luennoimassa ajankohtai-sista aiheista. Tämän syksyn aikana muun muassa Nigel Dower Aberdeenin yliopistosta on luennoinut aiheesta "Sustainability and Cosmopolitanism" ja Harindranath Ramaswami Melbournen yliopistosta pohti puolestaan tila-käsitteen ymmärtämistä ja oikeudenmukaisuudessa tapahtuneita muutoksia muuttoliikkeen ja kansainvälistymisen seurauksena. Luennot ovat monitieteisiä ja avoimia kaikille opiskelijoille.


Vaikka arkipäivät täyttyvät luennoilla ja kirjallisten tehtävien tekemisellä, on aikaa jäänyt myös tutustumiseen Islannin luontoon. Kiehuvat sata-asteiset mutakuopat, kuumat lähteet ja ikijäätiköiden valtavat jäävuoret ihmetyttävät. Kahden kasvatustieteiden kurssin lisäksi osallistun kurssille "Icelandic Nature and Cultural Legacy", jossa pääsee tutustumaan Islannin kulttuuriperintöön eli saagojen maailmaan ja luonnon ihmeisiin alan opettajien opastuksella.

Yliopisto on ottanut vaihto-opiskelijansa hyvin vastaan ja järjestää useita opiskelijahintaisia retkiä Reykjavikin lähistöllä, Reykjanesin niemimaalla ja länsirannikon vuonoilla. Pääkaupunkiseutu on monikulttuurinen islantilaisella elämäntyylillä höystettynä. Vaikka viikingit, peikot ja maahiset ovat poistuneet Islannin katukuvasta, ovat ne merkittävä osa saaren historiaa ja islantilaista kulttuuria.


Vaihto-opiskelu lukukauttaan Islannissa viettävä sosiaalityön opiskelija,

Anna

Sosiaalityön opetus kansainvälistyy

Lapin yliopiston sosiaalityön laitos on omalta vastannut sosiaalityön kansainvälistymisen haasteisiin. Vertailevan sosiaalityön maisteriohjelma (Master’s Degree Programme in Comrapative in Social Work) on osa Barents Cross Border yliopistohanketta. BCBU-hanke perustuu pohjoissuomalaisten ja luoteisvenäläisten yliopistojen yhteistyöhön. Yhteistyön lähtökohtina ovat kumppaniyliopistojen yhteiset kiinnostuksenkohteet, naapuruusohjelmien periaatteet ja tavoitteet sekä Euroopan Unionin Pohjoisen Ulottuvuuden politiikka. Yhteistyössä on mukana kaikkiaan 14 yliopistoa ja kuusi maata. Suomesta on mukana Lapin yliopiston lisäksi Oulun yliopisto. Venäjältä Pomorin valtion yliopisto, Arkangelin valtion tekninen yliopisto, Karjalan valtion pedagoginen yliopisto, Petroskoin valtion yliopisto, Pohjoinen valtion lääketieteellinen yliopisto, Murmanskin humanistinen instituutti, Murmanskin valtion pedagoginen yliopisto ja Murmanskin valtion tekninen yliopisto. Muut neljä yliopistoa ovat Luulajan tekninen korkeakoulu Ruotsista, Manitoban yliopisto Kanadasta, Narvikin ammattikorkeakoulu Norjasta, Terveystieteiden keskus Grönlanti / Tanskan eteläinen yliopisto.
Barents Cross Border yliopistohankkeessa on neljä maisterikoulutusohjelmaa, jotka edustavat Euroopan Unionin Pohjoisen ulottuvuuden ensisijaisia aloja. Vertailevan sosiaalityön lisäksi ohjelmia ovat Barentsin alueen ympäristötekniikka, Sirkumpolaarinen terveys ja hyvinvointi ja Tietojärjestelmäratkaisut Barentsin alueella. Jokaisessa ohjelmassa oleva kumppaniyliopistojen yhdistelmä perustuu aiempaan yhteistyöhön ja osallistuvien yliopistojen erityisalojen asiantuntemukseen. Maisteriohjelmat noudattavat Bolognan prosessia ja opiskelukielenä on englanti.

Vertailevan sosiaalityön maisteriohjelma on jatkoa useille tutkimus- ja kehittämishankkeille sosiaalityön laitoksen ja venäläisten yliopistojen välillä. Se perustuu läheiselle yhteistyölle lähialueiden sosiaalityön koulutusta ja sitä tukevaa koulutusta tarjoavien yliopistojen kanssa. Tämän yhteistyön kehittämisestä on sosiaalityön laitoksella vastannut nykyinen emeritusprofessori Kyösti Urponen. Tavoitteet Vertailevan sosiaalityön ohjelmassa ovat sosiaalityön koulutuksen ja tutkimuksen kansainvälistäminen sekä monikulttuuristen sosiaalityön valmiuksien ja taitojen kehittäminen. Tämän lisäksi tavoitteena on sekä sosiaalityön perus- ja jatkokoulutuksen että tieteellisen tutkimuksen kehittäminen yhteistyössä venäläisten yliopistojen kanssa Venäjän lähialueella.

Vertailevan sosiaalityön ohjelmaa koordinoi Lapin yliopisto yhdessä Pomorin valtion yliopiston kanssa. Näillä kahdella yliopistolla on oikeus antaa maisterintutkinto sosiaalityöstä. Ensimmäiset opiskelijat aloittivat maisteriopintonsa (120 op) tänä syksynä. Lapin yliopistoon valituilta edellytettiin yliopistossa tehty kandidaatin tutkinto (BA-tutkinto) sosiaalityöstä. Opiskelijoita on yhteensä 14, joista osa tekee tutkinnon pelkästään Lapin yliopiston, osa Pomoriin ja osa tekee kaksoistutkinnon (yhteensä 120 op + 40 op). Opiskelijat ovat kotoisin Venäjän lisäksi Pakistanista ja Ghanasta. Lapin yliopistoon tutkintonsa tekevät saavat sosiaalityöntekijän pätevyyden Suomessa. Maisteriopinnot koostuvat kotiyliopiston omista 40 op ja yhteistyössä venäläisten yliopistojen kanssa tuotetuissa 80 op kokonaisuuksista. Opinnot sisältävät myös kaksi viiden viikon käytännönopetusjaksoa, joista toinen suoritetaan Suomessa ja toinen Venäjällä. Opiskelijoille pyritään räätälöimään käytännönopetuspaikkoja, joissa he suoriutuvat englannin kielellä ja pystyvät keräämään aineistoa pro gradu -työhönsä, joka tulee sisällyttämään vertailevan sosiaalityön näkökulman. Kansainvälisten opiskelijoiden käytännön opetuksen ohjauksesta on ainakin osalla sosiaalityöntekijöistä pitkä kokemus. Lapin yliopiston kansainväliset opiskelijat ovat suorittaneet käytännön jaksoja mm Rovaniemen kaupungin Maahanmuuttajatoimistossa ja SPR:n Rovaniemen vastaanottokeskuksessa.

Tarja Orjasniemi
Sosiaalityön professori ma