Kirjoittajat:
Kaija Luukinen

Anne Pyörälä

Sanna Veteläinen

Kesäkoulun kuulumisia 2011:

Lapin ja Vermontin yliopistojen yhteistyönä järjestämä 13. sosiaalityön kansainvälinen kesäkoulu alkoi maanantaina 23.5.2011. Aurinko paistoi lämpimästi ja toivotti näin kaikki tervetulleiksi Rovaniemelle.

Viikon vastuuopettajina toimivat tänä vuonna professorit Marjaana Seppänen ja Stanley Witkin, jotka avasivat jo perinteeksi muodostuneen kesäkoulun leppoisissa tunnelmissa. Saimme kuulla, että ajatus kesäkoulusta on syntynyt aikoinaan professorien Kyösti Urposen ja Stanley Witkinin yhteistyöstä. Tämän vuoden aiheena oli "Social Work from a Global Perspective". Aihe tuntui heti ajankohtaiselta, sillä kansainväliset kysymykset ovat merkittäviä tämän päivän sosiaalityössä. Tänä vuonna opiskelijoita oli mukana 19 eri maasta ja luennoitsijoina oli sosiaalityön tutkijoita, opettajia sekä jatko-opiskelijoita. Kesäkoulun luennoitsijoina olivat: Stanley L. Witkin Vermontin yliopistosta Yhdysvalloista, William Aled Jones Walesista, C.K. Law Hong Kongin yliopistosta, Elvyra Aciene ja Sonata Maciulskyte Liettuasta, Simona Stanciu ja Simona Bodogai Romaniasta, Johanna Hefel ja Wolfgang Walter Itävallasta, Grace Pollock Kanadasta, Katherine Tyson-McCrae USAsta, Mo Ray Englannista, Julija Eidukeviciute Liettuasta, Ana Niculaes, Vitalie Popecku ja Nicolae Beslui Moldovasta sekä Arja Kilpeläinen Lapin yliopistosta.

Odottavaisin ja uteliain mielin me sosiaalityön opiskelijoina lähdimme mukaan tulevaan viikkoon. Ennakkoon tiesimme ohjelmasta, että viikko koostuu asiantuntijaluennoista, eri maiden opiskelijoiden tekemistä sosiaalityön esityksistä, pienryhmäkeskusteluista eli Workshopeista sekä muutamasta vapaamuotoisesta iltaohjelmasta. Halutessaan opiskelijoilla oli mahdollisuus myös osallistua ekskursioihin Utsjoelle ja Helsinkiin. Viikko koostui monista mielenkiintoisista luennoista. Olemme koonneet tämän katsauksen niistä luennoista ja keskusteluista, jotka koimme tärkeinä globalisoituvan sosiaalityön näkökulmasta. Globalisaatio näyttäytyy jokaisen ihmisen arjessa monenlaisina ilmiöinä. Maailmanlaajuisesti esimerkiksi McDonaldsin, internetin, köyhyyden, väestön vanhenemisen, eriarvoistumisen ja kapitalismin ilmiöt yhdistävät meitä monenlaisin vaikutuksin.

Maanantaipäivä alkoi tutustumalla toinen toisiimme. Syntyi valtava puheensorina ja erilaisten kulttuurien kohtaaminen oli aidosti läsnä siinä hetkessä. Päivän ensimmäinen luento oli Stanley Witkinin. Luennon alussa hän rohkaisi meitä opiskelijoita puhumaan ja osallistumaan yhteiseen keskusteluun, vaikkei englanti olekaan kaikkien äidinkieli. Alussa hän kertoi omista taustoistaan ja Vermontin yliopistosta sekä osavaltiosta. Vermontin yliopisto on Yhdysvaltojen vanhin ja se on perustettu jo vuonna 1791. Stanleyn mukaan Suomesta ja Vermontista löytyy yhtäläisyyksiä, sillä luonto ja ihmiset ovat toistensa kaltaisia. Yksi merkittävä ero löytyi kuitenkin: Vermontin järvessä asustelee hirviö, jonka professori on nähnyt sekä kuvannut ja mekin saimme nähdä sen. :)

Puheessaan Witkin korosti, että sosiaalityön toiminnan ja analyysin perustan luomiseksi on tärkeää pohtia erilaisia maailmanlaajuisia tulkintoja ja niiden vaikutuksia sosiaalityöhön. Hän painotti myös, että sosiaalityössä asioista ei tarvitse olla samaa mieltä eikä ole olemassa mitään yhtä ainoaa oikeaa ja väärää. Ei ole siis olemassa yhtä ainoaa totuutta ja tapaa toimia, vaan asioita on katsottava jokaisen maan omista taustoista ja lähtökohdista käsin. Hän toi esimerkkinä esille muun muassa köyhyyden, joka näyttäytyy erilaisena eri maissa, jolloin köyhyyttä Suomessa ei voida suoraan verrata köyhyyteen Moldoviassa tai Hong Kongissa. Omassa puheenvuorossaan professori Dr. C. K. Law Hong Kongin yliopistosta toi esille, että Kiinassa kapitalismi on vahvasti esillä ihmisten arjessa. Köyhyys ja tuloerot ovat nousseet keskeisimmiksi kysymyksiksi ja ihmiset ovat jakautuneet räikeästi kahteen luokkaan, joka on vähentänyt ihmisten sosiaalista hyvinvointia. Tätä samaa ajatusta korosti myös professori Elvyra Aciene omassa luennossaan torstaina. Hän painotti, että on keskeistä muistaa, että maan oma historia ja yhteiskunnallinen kehitys ohjaavat ihmisten toimintaa ja ajattelua. Acienen mukaan sosiaalityön koulutuksen saaneiden tulisi hakeutua poliittiseen päätöksentekoon luomaan näin toimivaa sosiaalipolitiikkaa ja sitä ohjaavia lakeja, jossa yhdistyvät sekä sosiaalityön teoria että käytäntö. Tässä on suuri haaste myös meille suomalaisille sosiaalityön opiskelijoille.

Witkinin luennolla koimme merkittävänä ajatuksen siitä, ettei tärkeää ole vain se, mitä opimme toinen toisiltamme, vaan erityisesti se, mitä opimme toisistamme. Yhteisenä tietoisena tavoitteena tulisi aina olla pyrkimys lähentyä toinen toisiamme. Mikäli sosiaalityössä tulee eteen tilanteita, joissa asioita pidetään itsestään selvyytenä, tulisi ne ensin kyseenalaistaa ja vasta sen jälkeen etsiä uusia vaihtoehtoja. On tärkeää miettiä sitä, voidaanko globalisaation kautta löytää ratkaisuja näihin ajankohtaisiin kysymyksiin ja haasteisiin.

Witkinin ajatuksia herättäneen luennon jälkeen saimme kuulla Walesin yliopistosta Aled Jonesin luentoa kansainvälisestä projektista, nimeltään The Mental Health First Aid International Programme (MHFA). Toiminnan lähtökohtana on viiden askeleen ohjelma, jossa tärkeintä on, ettei tehdä ihmisen puolesta, vaan annetaan hänelle itselle keinoja oman hyvinvointinsa saavuttamiseksi. Projekti on saanut alkunsa Australiasta, josta se on levinnyt jo 16 eri maahan, Suomi mukaan lukien. Suomessa projektia hallinnoi Suomen Mielenterveysseura. Eri kulttuurien ja eri maiden yhteiskunnalliset eroavuudet vaikuttavat ongelmiin sekä niiden muotoihin ja siksipä keskeisenä ajatuksena on korostaa, että mielenterveys koskettaa meitä jokaista. Mielenterveys tulee nähdä terveytenä eikä sairautena, kuten valitettavan usein on edelleen tapana. Tässä koulutusohjelmassa on yhä enemmän mukana myös sosiaalityöntekijöitä, jotka työskentelevät ihmisten kanssa, jotka tarvitsevat tukea näkemään itse oman hyvinvointinsa laadun ja mahdollisen avuntarpeen.

Jonesin esille tuoman ajatuksen tavoin myös amerikkalainen Professori Katherine Tyson - McCrae korosti, että yksilön oman motivaation ja ymmärryksen kautta on mahdollista parantaa omaa sekä toisten hyvinvointia. Hän kuvasi hyviä tuloksia aikaansaanutta, mielenkiintoista tutkimusprojektiaan, jonka aiheena oli myötätunto ja sen näyttäytyminen väkivaltaa kokeneiden, huono-osaisten afroamerikkalaisten nuorten elämässä. Tässä hankkeessa nuoret itsensä ja toistensa kautta löysivät keinoja myötätunnon kokemiselle ja osoittamiselle, mikä lisäsi heidän hyvinvointiaan. Tyson- McCraen tavoin ajattelemme, että sosiaalityöntekijänä meidän jokaisen tehtävänä on osaltamme osoittaa myötätuntoa ja pitää yllä aina toivoa nuoren taustoista tai ongelmista huolimatta.

Koko viikon aikana kokoonnuimme aina luentojen jälkeen erilaisiin pienryhmiin keskustelemaan maailmanlaajuisista ja ajankohtaisista sosiaalityön kysymyksistä. Erityisen mielenkiintoista oli huomata, että kulttuurisista taustoistamme riippumatta kohtaamme sosiaalityössä opiskelijoina ja työntekijöinä ihmisten arjessa samankaltaisia ongelmia. Paljon yhdistäviä tekijöitä löytyi myös siitä, miksi ylipäätään jokainen oli hakeutunut opiskelemaan juuri sosiaalialalle. Usealla meistä oli omakohtaisia kokemuksia vaikeista elämäntilanteista ja yhdistävinä asioina tulivat esille empatia, välittäminen, rakkaus, halu auttaa, yhteistyö sekä ennen kaikkea ihmisten auttaminen ymmärtämään omia oikeuksiaan.

Workshopeissa vertailimme muun muassa kansainvälisesti sosiaalityön IFSW:n määrittelemiä ydinkohtia sosiaalityölle. Keskustelimme paljon myös sosiaalityön imagosta ja työn tunnettavuudesta eri maissa. Mieleen painuneena esimerkkinä muun muassa hongkongilaiset opiskelijat kertoivat, että heillä sosiaalityön imagon esiin nostaminen ja työn esitteleminen ihmisille tapahtui paikallistelevisiossa esitetyn sarjan välityksellä. Sen jälkeen ihmiset osasivat hakea omatoimisesti apua. Useassa maassa ikääntyvän väestön määrän lisääntyminen sekä maahanmuuttajien integroiminen yhteiskuntaan koetaan erityisen haasteellisena. Keskusteluissa tuli esille, että integroimisessa yhtenä mahdollisuutena voisi olla esimerkiksi ystäväperheet, jotka auttaisivat maahanmuuttajia jokapäiväisissä kysymyksissä. Näiden lisäksi sosiaalityöhön liittyvinä kysymyksinä nousivat keskusteluissa esille erityisesti vallan, kontrollin ja yhteisöllisyyden teemat. Viikon viimeisessä workshopissa pohdittiin sosiaalityön eettisiä näkökulmia yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Sosiaalityössä on erityisen tärkeää pohtia eettisyyttä huomioiden kenelle ja millä perusteilla palveluita annetaan. Opiskelijoiden puheissa tuli myös vahvasti esille se, että sosiaalityöntekijöinä on tärkeää muistaa ja ymmärtää se, että kaikkia ongelmia emme voi aina kuitenkaan ratkaista, halustamme huolimatta. Voimme yhteisesti pohtia, mitkä kaikki yhteiskunnalliset ja yksilöä koskevat ongelmat ovat ylipäätään ratkaistavissa sosiaalityön keinoin. Yhteiseksi ja mielestämme jopa tärkeimmäksi kysymykseksi nousi erityisesti se, ettei sosiaalityöntekijöillä oleva käytännön tieto ihmisten elämäntilanteista ja sosiaalisista ongelmista siirry poliittisille päättäjille saakka. Mielestämme tämä tulee olemaan suuri haaste myös tulevaisuudessa. On tärkeää pohtia, että millä tavoin olemme tähän valmiita sosiaalityöntekijöinä oikeasti vastaamaan?

Luentojen vastapainona meillä oli muutamana iltana hauskaa yhdessäoloa eri maiden kulttuurien, musiikin, laulun, tanssin, ruoan ja saunomisen parissa. Kansainvälisen illan aikana jokainen maa esitti ohjelmaa omalla persoonallisella tyylillään. Osallistumiset illanviettoihin olivat vapaaehtoisia, mutta paljon olisi jäänyt viikosta puuttumaan, jos emme olisi olleet mukana. Tunnelma oli iloista ja vapautunutta ja vuorovaikutus opiskelijoiden kesken vaivatonta. Iltojen aikana saimme kokea olevamme maailmanmatkaajia, joiden reppuihin jäi monenlaisia mieleenpainuvia kokemuksia, elämyksiä ja konkreettisia muistoja. Muun muassa Hong Kongin iloisilta ja eloisilta opiskelijoilta saimme muistoksi kirjanmerkit, joihin oli kirjoitettu omat nimemme kiinankielellä. He antoivat myös perinteiset, rahaa sisältäneet punaiset pussit. He kertoivat meille, että vanhemmat antavat samanlaisen pussin lapselleen mm. valmistujais- ja häälahjaksi.

Liettualaista kansantanssia

Kansainvälinen viikko on vierähtänyt ja viikko on ollut ikimuistoinen. Haluamme omalta osaltamme suositella lämpimästi jokaisen osallistuvan henkilökohtaisesti tuleviin kesäkouluihin. Lopuksi haluamme tiivistää ajatuksemme saksalaisen opiskelijan puheenvuorosta lainaamaamme afrikkalaiseen sananlaskuun;

"Alive we live in the same house under the same roof - together we are buried in the same tomb."

(Juri Kilian, student 24.5.2011)