Sosiaalityötä kahden kulttuurin keskellä

Kulttuurienväliset kohtaamiset ovat osa sosiaalityön arkea. Monikulttuurisesta sosiaalityöstä puhuttaessa monelle tulee kenties ensimmäisenä mieleen maahanmuuttajien parissa tehtävä sosiaalityö. Harvemmin ehkä ajatellaan, että monikulttuurista sosiaalityötä tehdään myös esimerkiksi maamme perinteisten vähemmistöjen parissa. 

Pohjois-Suomessa sosiaalityö kohtaa saamelaisen kulttuurin. Saamelaiset ovat Pohjoismaiden ainoa alkuperäiskansa. Heillä on oma kieli ja kulttuuri, jota sosiaalityössä jo lainsäädännön pohjalta on huomioitava (esim. Saamen kielilaki 1086/2003; Sosiaalihuollon asiakaslaki 22.9.2000/81). 

Mutta mitä erityistä saamelaisten parissa tehtävässä sosiaalityössä on? Vai onko siinä mitään erityistä? Onko saamelaisilla asiakkailla kenties joitain erityistarpeita, joita sosiaalityössä tulisi huomioida? 

Näihin kysymyksiin olen etsinyt vastauksia Pro gradu-tutkielmassani (Järvensivu 2014) haastattelemalla saamelaisten parissa työskenteleviä sosiaalityöntekijöitä.

Saamelaissosiaalityön erityiskysymykset

Tutkimuksen tuloksista on ymmärrettävissä, että saamelaissosiaalityö ei käytännön toteutukseltaan merkittävästi poikkea muusta sosiaalityöstä. Saamelaissosiaalityössä painottuu sosiaalityölle yleensäkin tärkeitä arvoja ja lähtökohtia. Näitä ovat esimerkiksi asiakaslähtöisyys ja asiakkaan kokonaisvaltainen huomioiminen. Samanaikaisesti tutkimustulokset osoittavat, että saamelaissosiaalityössä on erityiskysymyksiä. Kielikysymykset, saamelaisten historia ja kulttuurille ominaiset kommunikaatio- ja vuorovaikutuspiirteet ovat tutkimuksen perusteella erityisiä saamelaissosiaalityölle.

Saamelaissosiaalityön erityiskysymykset eivät kuitenkaan näyttäydy yksiselitteisinä tutkimusaineistossa. Kysymys omakielisistä sosiaalityön palveluista on hyvä esimerkki tästä. Omakielisen palvelun merkitys ei näyttäydy itsestäänselvyytenä sosiaalityöntekijöiden puheissa. Sosiaalityöntekijät enemmänkin pohtivat ja neuvottelevat siitä, kenelle omakielinen palvelu sosiaalityössä on välttämätöntä.  Omakielisyyttä sosiaalityössä ei siten nähdä itseisarvona, vaan neuvoteltavissa olevana asiana.

Saamelaissosiaalityön erityiskysymyksenä näyttäytyy myös se, että saamelaisen asiakkaan tarpeet eivät välttämättä ole samanlaisia kuin suomalaisen asiakkaan. Saamelaiset elävät suomalaisessa yhteiskunnassa ja saamelaissosiaalityötä tehdään suomalaisen yhteiskuntajärjestelmän arvojen ja normien mukaisesti. Saamelaisen asiakkaan kohtaaminen suomalaisessa yhteiskuntajärjestelmässä ei välttämättä ole yksinkertainen yhtälö. Tutkimukseen osallistuneiden sosiaalityöntekijöiden puheista ilmenee esimerkiksi, että sosiaalityön tietopohja ei aina sovellu saamelaisyhteisöön ja että sosiaalityöntekijät soveltavat ja räätälöivät sosiaalityön tietoa ja käytäntöjä saamelaiseen kulttuuriin sopiviksi.

 

Saamelaiset asiakkaat ovat keskenään erilaisia

Sosiaalityön asiakkaat eivät ole keskenään samanlaisia ja tämä koskee myös saamelaisia asiakkaita. Vallitseva saamelaisdiskurssi on kuitenkin tuottanut melko homogeenisen kuvan saamelaisista. Tämän pohjalta rakentuu käsitys, että kaikki saamelaiset jakavat saman menneisyyden, kulttuurin, kokemukset ja identiteetin. Tämä kuitenkin peittää saamelaisten moninaisuuden alleen, eikä kaikkien saamelaisten välttämättä ole helppo samaistua tähän kuvaan. (Valkonen 2009, 13, 15–16.)

Tutkimuksen osallistuneet sosiaalityöntekijät painottavat saamelaisuuden moninaisuutta. Saamelaisuuden eroja ilmenee niin yhteisöllisellä kuin yksilöllisellä tasolla muun muassa kielitaidossa, elinkeinoissa ja kulttuurisissa tavoissa. Saamelaisuuden moninaisuus näyttäisi johtavan siihen, että saamelaisuutta on vaikea yleistää ja sitä myötä myös yleisesti pätevien teorioiden ja työmenetelmien kehittäminen on haastavaa. 

Saamelaissosiaalityön ei-erityisyys

Tutkimusaineistosta paikantuu myös saamelaissosiaalityön ei-erityisyys, jonka pohjalta saamelaissosiaalityön ja muun sosiaalityön välillä ei nähdä olevan merkittäviä eroja.  Tasa-arvoon liittyvät kysymykset ovat vahvasti kytköksissä saamelaissosiaalityön ei-erityisyyteen. Ajatus tasa-arvosta saa haastateltujen sosiaalityöntekijöiden puheissa erilaisia merkityksiä. Esimerkiksi saamelaisen asiakkaan kulttuuritaustaa ei tasa-arvoa painottavasta näkökulmasta nähdä merkityksellisenä sosiaalityössä.

Asiakkaan kulttuuritaustalla ei välttämättä olekaan merkitystä sosiaalityön kohtaamisessa ja siten sen huomioiminen ei aina ole tarpeellista. Liiallinen kiinnittyminen asiakkaan kulttuuritaustaan voi pahimmillaan johtaa jopa erilaisuuden tuottamiseen.  Samanaikaisesti on kuitenkin muistettava, että tärkeä osa yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta on yhteiskunnallisen erilaisuuden tunnustaminen.

Sosiaalityössä erikulttuuristen asiakkaiden kanssa, haasteena näyttäisi olevan tasapainon löytäminen asiakkaiden erilaisuuden ja samanlaisuuden huomioimisen välille. Erilaisuuden liiallinen korostaminen voi johtaa stereotypioimiseen, ja asiakas saattaa kokea hänestä tuotetun erilaisuuden vieraaksi. Samanlaisuuden korostamisen seurauksena saatetaan puolestaan ohittaa asiakkaan mahdolliset erityistarpeet.

Miten saamelaissosiaalityötä tulisi toteuttaa?

Tutkimuksen perusteella väitän, että saamelaissosiaalityötä tulee lähestyä niin yhteiskunnalliselta, yhteisölliseltä kuin yksilölliseltä tasolta.  Yhteiskunnallinen taso määrittää pitkälti saamelaissosiaalityön reunaehdot. Suomalaisiin arvoihin ja normeihin perustuva ja suomalaisiin tarpeisiin vastaava sosiaalityö ei kuitenkaan välttämättä kohtaa saamelaisen asiakkaan arvoja, normeja ja tarpeita. Tämän vuoksi tarvitaan julkista keskustelua saamelaissosiaalityön kehittämistarpeista.

Yhteisöllisellä tasolla puolestaan on mahdollista luoda saamelaissosiaalityön viitekehys. Viitekehys rakentuu esimerkiksi saamelaisten historiaan ja kulttuuriin pohjautuvasta tiedosta. Tärkeä osa viitekehystä on myös kielellisen ulottuvuuden huomioiminen. Tutkimuksen perusteella saamen kieli ei ole ehdottoman keskeinen sosiaalityössä, vaan kielen merkitys määrittyy tilannekohtaisesti. Saamelaisten asiakkaiden kielenkäyttötarpeet ja siihen liittyvät toiveet ovat erilaisia. Tämän moninaisuuden huomioiminen on oleellinen saamelaissosiaalityössä.

Saamelaissosiaalityön viitekehystä luodessa haasteena on kuitenkin stereotypioiden välttäminen. Siksi yksilöllisen tason huomioiminen on kenties kaikista tärkeintä. Yksilöllisellä tasolla huomioidaan saamelaisen asiakkaan ainutlaatuisuus ja työskennellään kokonaisvaltaisesti. Tästä näkökulmasta saamelaissosiaalityön keskeiseksi kysymykseksi tulee, miten yksilö haluaa hänen kulttuurinsa tai äidinkielensä huomioitavan sosiaalityössä. Kulttuurisensitiivinen kohtaaminen voi merkitä hyvin erilaisia asioita eri asiakkaille. Asiakkaalle kulttuuristen erityispiirteiden huomioimisen merkitys saattaa laajuudeltaan vaihdella suuresti riippuen esimerkiksi siitä, asioiko hän sosiaalitoimessa toimeentulotukiasioissa vai hakeeko hän apua vaikeaan perhetilanteeseen. 

Linda Järvensivu

Lähteet:

Järvensivu, Linda 2014: Saamelaissosiaalityötä paikantamassa diskurssianalyysin keinoin. Pro gradu-tutkielma. Lapin yliopisto.

Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 22.9.2000/812.

Saamen kielilaki 15.12.2003/1086.

Valkonen, Sanna 2009: Poliittinen saamelaisuus. Vastapaino. Tampere.