Tulevaisuuden sosiaalityöntekijä - puoleksi kone, puoleksi ihminen?

Teksti: Heidi Patokoski ja Sari Huhta

Tulevaisuuden sosiaalityöntekijä - puoleksi kone, puoleksi ihminen?

Tätä kysymystä pohdiskelevat Lapin yliopiston SIMO III-opiskelijat Sari Huhta ja Heidi Patokoski. Sosiaalityön e-osaamisen maisterikoulutus eli tuttavallisemmin SIMO III on Lapin yliopistossa syyskuussa 2011 alkanut koulutus. Koulutuksella pyritään vastaamaan kuntien palvelurakenteiden teknologisoitumiseen ja sosiaalityöntekijöiden tarpeeseen Oulun seudulla.

”ESR-rahoitteisen maisterikoulutuksen tavoitteena on tuottaa uudenlaista sosiaalityön osaamista. Koulutuksesta valmistuvilla on sosiaalityön ammatillisen kelpoisuuden lisäksi valmiuksia kehittää sosiaalialan toimintaa ja palvelurakenteita teknologiaa sosiaalityön lähtökohdista hyödyntäen. ”

Näin luvataan Lapin yliopiston verkkosivuilla. Mutta mikä on todellisuus? Miten teknologia ja hyvinvointipalvelut saadaan kohtaamaan? Mitä tämä teknologian hyödyntäminen sosiaalityössä loppupeleissä on? Tekeekö toimeentulotukipäätöksiä jatkossa ”sossuntätien” sijasta ohjelmoidut kyborgit? Vaikka sosiaalityöntekijöiden empaattisuutta välillä kyseenalaistetaan, toivomme vastaukseen tähän jälkimmäiseen kysymykseen olevan ei.

Raha ei voi olla ainoa tuloksellisuuden mittari, vaikka teknologian hyödyntäminen palvelurakenteissa onkin lähtenyt liikkeelle taloudellisista kysymyksistä. Toisen ihmisen läsnäoloa ja kasvokkain tapahtuvan kommunikoinnin tärkeyttä ei voi mitata rahalla. Tämä tulisi muistaa erityisesti kun suunnitellaan verkossa tarjottavia palveluista sosiaalityön asiakkaille. Sosiaalityön asiakkaat ovat useimmiten yhteiskunnasta syrjäytyneitä tai matkalla siihen suuntaan. Näiden ihmisten jättäminen pelkästään verkossa tapahtuvien palveluiden varaan olisi yhteiskunnalle todellinen karhunpalvelus. Sosiaalipalveluiden kulut pienenisivät hetkellisesti, totta kai, sehän on selvää kun osalla asiakkaista ei ole mahdollisuutta tietokoneen käyttämiseen saati osaamista verkossa asiointiin. Ja vaikka kone ja osaaminen löytyisivätkin, niin syrjäseuduilla asiat voivat tyssätä toimivan verkon puuttumiseen. Globaalissa maailmassa tahtoo helposti unohtua, että teknologian hyödyntämisen mahdollisuudet vaihtelevat, riippuen siitä asutko Utsjoella vai Seinäjoella.

Mitä lisäarvoa teknologialla sitten sosiaalialan palveluihin voi saada? Tätä kysymystä olemme lähteneet opinnoissamme pikkuhiljaa selvittelemään. Opintoihimme sivuaineena sisältyvä informaatioteknologia on auttanut asiassa alkuun. Olemme oppineet jo vähän, miten ”puhutaan insinööriä”. Tämä on tärkeä taito meille, sillä tulevaisuudessa tulemme kehittämään verkkopalveluita yhteistyössä it- insinöörien kanssa. Se, että kummatkin osapuolet ovat samalla sivulla, auttaa palveluiden tilaajaa sisältöjen määrittämisessä. Palveluiden tuottaja taas pystyy nopeammin vastaamaan tilaajan tarpeisiin, kun tiedetään tarkkaan mitä halutaan ja rajat missä voidaan toimia. Esimerkkejä onnistuneesta informaatioteknologian hyödyntämisestä hyvinvointipalveluissa ovat esimerkiksi KELA:n ja Verohallinnon sivut. Myös erilaiset jalkautumiskokeilut ovat osoittautuneet hyviksi, KELA:n neuvojien vierailu Suomi24-keskustelupalstalla oli suuri menestys, jolle on mietitty myös jatkoa.

Vastaavanlaisia palveluita soisimme tarjottavan myös jatkossa. Erityisesti nuoret ja nuoret aikuiset ovat asiakasryhmä, jolle informaatioteknologian hyödyntäminen on tullut jo äidinmaidossa. Tälle ryhmälle verkossa ”hengailu” on arkipäivää. Heille palvelu on huonoa palvelua, mikäli sitä ei ole verkossa. Tähän asiakasryhmään tulisi sosiaalityönkin panostaa. Erityisesti nuorisososiaalityölle olisi tässä suuret mahdollisuudet. Ennaltaehkäisevä verkossa tarjottava sosiaalityö olisi taloudellista myös kuntien kannalta. Nuoria ajatellen sosiaalityön pitäisi pystyä siirtymään verkkoon ainakin osittain. Näin saataisiin päivitettyä palveluita muuttuneen yhteiskunnan vaatimuksiin. Mutta asiakaskontakteista täytyy silti pitää kiinni. Hyvää teknologian hyödyntämistä on mielestämme se, että teknologia valjastetaan asiakkaan palveluun entistä useammalla tasolla, sen sijaan että sen varjolla supistettaisiin palvelut ainoastaan verkossa tapahtuvaan asiointiin.

Eli jätetään ne kyborgit vielä hetkeksi odottamaan, mutta ollaan kuitenkin tässä ajassa, kulkien rinta rinnan kehittyvän teknologian kanssa.