John Beard painotti vahvasti sitä, että huolimatta monista mielipiteistä globaali väestön ikääntyminen on vasta alkamassa. Toisaalta hän heitti pohdittavaksi sen, kuka voi määritellä, milloin ihminen on vanha. Ikääntyneitten suhteellinen osuus väestöstä kasvaa hurjaa vauhtia. Ihmisten elinajanodote on noussut, mutta yllättävää on se, ettei edelleenkään tiedetä, elävätkö ihmiset terveellisemmin kuin aikaisemmin. Beardin visiossa ihmiset ovat työelämässä mukana joustavasti sovittaen työn ja vapaa-ajan keskenään siten, että enää ei tehdä tiukasti töitä 20-vuotiaasta 65-vuotiaaksi, vaan välillä voidaan olla vapaalla ja työelämässä ollaan paljon pitempään. Tosin hän jätti avoimeksi, miten tällainen totaalinen elämäntapavaihdos toteutetaan käytännössä.
Maapallo polarisoituu monella tavalla. Kun kehittyneet maat ehtivät rikastua ennen väestön ikääntymistä, niiden selviytyminen on luonnollisesti helpompaa kuin kehittyvien maiden, joiden väestö ikääntyy ennen rikastumista.
Yksi keskeisiä kysymyksiä on ikääntyneitten mahdollisuudet olla osallisena ja kuulua yhteisöön. Ikääntyneitten voimaantuminen on askel kohti aitoa osallisuutta. Sosiaalinen koheesio edellyttää mahdollisuutta valita ja vaikuttaa omaan elämään ja elinoloihin. Miten tähän pystytään vastaamaan? Ainakin esteiden poistaminen edellyttää avointa innovatiivisuutta ja kaikilta alalla toimivilta, erityisesti johtajilta uutta tapaa tarkastella ja johtaa toimintaa.
Ikääntynyt stigmatisoidaan helposti, sanoo Joel Sadovoy Kanadasta. Jo ikääntyminen itsessään on stigmatisoiva ilmiö muista negatiivisista oletuksista puhumattakaan. Erityisesti ikääntyneillä maahanmuuttajilla on mielenterveysongelmia, mutta dilemmana on se, etteivät he käytä mielenterveyspalveluja joko tiedon puutteesta tai haluttomuudesta.
Mielenkiintoista oli havaita, että kuten Suomessa, myös globaalisti terveyssektori on vahvasti esillä keskusteltaessa ihmisten (minkä ikäisten tahansa) hyvinvoinnista. Yhtä mielenkiintoista oli todeta sekin, että terveysvoittoisessa keskustelussa on oma paikkansa myös sosiaalisella ulottuvuudella. Sosiaalityön paikkaa ja tarvetta ei voi vähätellä, vaan se kulkee tiukasti mukana ollen näkyvästi paikalla silloin, kun sitä tarvitaan.
Muutama sana vielä Melbournesta, yhdestä Australian suurimmista kaupungeista. Noin neljän miljoonan asukkaan suurkaupunki on rakentunut molemmin puolin Yarra-jokea. Eräs paikallinen ikääntynyt australialaislady toimi oppaanani bussissa ja kertoi kaupungin muutoksesta hänen elinaikanaan. Esimerkiksi Docklandsin virkeällä satama-alueella on isoja kauppakeskuksia, taide- ja kongressitaloja sekä isompia ja pienempiä yrityksiä tai toimistoja, mutta hänen nuoruudessaan alueella oli ainoastaan tyhjiä tontteja. Nykyisessä Melbournessa monikymmenkerroksisia pilvenpiirtäjiä nousee näköalakahviloineen korkeuksiin erkaantuen kaksi-kolmikerroksisten vanhojen blue stone -talojen seinistä ylöspäin. Toisinaan vanhat talot näyttävät jääneen uusien, modernien rakennusten puristuksiin, mutta pitävät siitä huolimatta siinä paikkansa. Nopeasti muuttuvassa kaupungissa on herätty suojelemaan vanhoja rakennuksia vasta hiljattain. Melbournessa, Sydneyn ikuisessa kilpakumppanikaupungissa on isoja puistoalueita, jotka pehmentävät kaupunkikuvaa. Virkeä taide- ja teatterielämä jää tällä kertaa kokematta tässä Australian muodin mekassa, mutta josko ehtisi katsomaan edes yhden ottelun footya, aussien kansallispeliä, mene ja tiedä.
Ai niin, myös Rovaniemi oli konferenssissa välillisesti esillä: Australian Lappset oli yksi sponsoreista.
Arja Kilpeläinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti