Joukko lappilaisia sosiaalityön osaajia lähti yhteiselle bussimatkalle kohti sosiaalityön tutkimuksen päiviä. Tänä vuonna Jyväskylässä pidetyt päivät peräänkuuluttivat oikeudenmukaista ja kunnioittavaa sosiaalityötä tiukan talouden oloissa. Teemaa lähestyttiin yli 300 osallistujan voimin useista ajankohtaisista näkökulmista.Bussimatkallakin voi työskennellä!
© Arja Kilpeläinen
Oikeudenmukaisuus nojautuu sosiaalisiin oikeuksiin ja ihmisoikeuksiin unohtamatta kaikkia koskevia perusoikeuksia. Kelan tutkija Maija Sakslin tarkasteli perusoikeuksien näkökulmasta sosiaalisia oikeuksia, jotka kytkeytyvät taloudellisiin sekä työhön liittyviin oikeuksiin. Käytännön sosiaalityön kannalta puheenvuorossa mielenkiintoista oli kysymys eksistenssiminimistä, eli siitä mikä on riittävä toimeentulo yksilön hyvän elämän ja oikeudenmukaisuuden toteutumisen kannalta.
Professori Silvia Staub-Bernasconi jatkoi ihmisoikeuksien pohdintaa omassa puheenvuorossaan. Hänen ajatuksenaan oli, että ihmisoikeuksien toteuttaminen tulisi sisällyttää sosiaalityön työkaluiksi oikeuksien toteutumisen ulkopuolella ja marginaalissa elävien ryhmien, kuten pakolaisnaisten kanssa työskenneltäessä. Ihmisoikeudet ovat hänen mielestään avain muutoksen kautta toteutuvaan hyvinvointiin, sillä ihmisten tullessa tietoisiksi oikeuksistaan avautuu mahdollisuus muutokseen. Talous toimii välineenä ihmisoikeuksien tuottamiseen takaamalla perustarpeet. Ongelmalliseksi jäävät kuitenkin jokaisen yksilölliset erityistarpeet ja niiden huomioon ottaminen tilanteessa, jossa perustarpeidenkin täyttäminen on haasteellista.
Professori Sami Pihlström analysoi syyllisyyttä, kärsimystä ja ihmisten kunnioittamista eettisessä kehyksessä. Filosofia tarjoaa sosiaalityölle eettisen näkökulman kärsimykseen ja sen lievittämiseen, sillä sosiaalityön perustavana lähtökohtana on autettavan kunnioittaminen ihmisenä itsenään. Lähtökohtaisesti auttajan moraalinen näkökyky tuottaa eettisesti kestävää toimintaa. Eettisestä valveutuneisuudesta huolimatta auttajakin on inhimillinen tuntija, mistä johtuen auttamistilanteessa läsnä voi olla autettavan lisäksi myös auttajan tunteita, kuten riittämättömyyttä ja syyllisyyttä. Onko esimerkiksi niin, että altistuminen syyllisyydelle tuottaa syyllisyyttä huolimatta siitä, että auttamistilanteessa olevista vaihtoehdoista onnistutaan valitsemaan se pienin paha? Auttajan omien syyllisyystunteiden tiedostaminen ja käsitteleminen on edellytys sille, että jaksaa tehdä sosiaalityötä. Mutta voiko auttaja purkaa syyllisyyttä pois? Auttamistilanteen moraalisesti virittyneille kysymyksille ei välttämättä löydy oikeita vastauksia, mutta tietoisuus niiden olemassa olosta auttaa tekemään eettisesti kestävää sosiaalityötä myös vaativissa yhteiskunnallisissa olosuhteissa.
Erilaisen lähestymistavan sosiaalisen kautta toteutuvaan hyvinvointiin tarjosi teatterikorkeakoulun lehtori Malla Kuuranne kuvaamalla kulttuuria ja taidetta yhteisöllisyyden edistäjänä. Multiassa toteutetussa Multiaista Satoa -tapahtumassa paikallisten toimijoiden osallistuminen kulttuurin ja viihteen tuottamiseen on edistänyt yhteisöllisyyttä jo vuosikymmenen ajan. Taiteen ja kulttuurin keinoin tuotetulla hyvinvoinnilla on sijansa myös tulevaisuuden sosiaalityössä!
Päivien pääpuheenvuorot herättivät kuulijoita pohtimaan, miten sosiaaliset ja ihmisoikeudet toteutuvat käytännön sosiaalityössä ja miten julkinen sektori pystyy turvaamaan nämä oikeudet niukan talouden ajassa. Ulkoisten reunaehtojen puristuksessa sosiaalityöltä odotetaan edelleen kannanottoja ja toimintaa hyvän elämän toteutumisen puolesta sekä uusia keinoja sen saavuttamiseksi.
Sosiaalityön päivien työryhmien anti oli perinteisesti monipuolista ja tarjosi osallistujille runsaasti mahdollisuuksia valita itseä kiinnostavaan tematiikkaan syventymistä. Kaikkiaan 16 työryhmässä tuotiin esille erilaisia sosiaalityön ajankohtaisia ilmiöitä sekä käytäntöläheisesti että tutkimuksellisesti. Kolmea ryhmää yhdistävänä teemana oli sosiaalityö, koulutus ja työelämä. Sosiaalityön asiakasryhmiä käsiteltiin muun muassa aikuissosiaalityöhön, asunnottomuuteen, ikääntymiseen ja monikulttuurisuuteen keskittyvissä työryhmissä. Lapsia, nuoria ja muuttuvia hallintokäytäntöjä sekä hoivan tuottamista käsiteltiin omissa työryhmissään. Yleisiä sosiaalityötä koskevia teemoja olivat päivien tematiikkaan linkittyvät oikeudenmukaisuuden toteutuminen sekä Kuuluuko köyhän ääni -työryhmät. Eettisyyttä pohdittiin sekä lastensuojelun eettisyyden että sosiaalityön etiikan näkökulmista omissa työryhmissään.
Ajassa kiinni olevan e-sosiaalityön työryhmän paperit herättivät kovasti tunteita. Joko sosiaalityö on verkossa vai ollaanko tällä hetkellä vasta avaamassa bittimaailmaa sosiaalityölle? Pinnalle nousi keskustelu siitä, että verkkososiaalityön edellyttämä toimintatapojen muutos luo vaateita myös koulutukselle: miten se vastaa uusiin asiantuntijuuden tarpeisiin muun muassa tekstuaalisen vuorovaikutuksen tai verkkokohtaamisten lisääntyessä. Kuuluuko köyhän ääni -työryhmässä pureuduttiin muun muassa institutionaaliseen ulossulkemiseen: toisiaan jatkuvasti lähestyvä sosiaali- ja terveydenhuolto kohtaavat lähtökohtaisesti erilaiset asiakaskäsitykset toimiessaan yhteisillä asiakaskentillä. Tutkimusesimerkkinä käytettiin terveydenhuollon päivystystä, jossa asiakkaan avuntarve on luokiteltu palvelutarpeen mukaisesti siten, että tuen tarpeen ulkopuolelle joutuva lähetetään kotiin siinä tapauksessa, ettei hänen yleensä kokonaiselämäntilanteeseen liittyvä avuntarpeensa mahdu valmiiden luokitusten sisälle. Mitä tämä tarkoittaa esimerkiksi päihdeongelmaisen kohdalla, jonka ainoa kohtaaminen palvelujärjestelmän kanssa tapahtuu terveyskeskuspäivystyksessä päihdepalvelujen virka-ajan ulkopuolella?
Sosiaalityötä pyrkivät määrittämään sille ulkopuolelta asetetut reunaehdot. Niukka talous, resurssipula ja kiire sanelevat toiminnan ehtoja, jolloin voi olla helppoa siirtää oikeudenmukaisuuden vaade taka-alalle. Kuitenkin sosiaalityö on heikompien ja marginaalissa olevien puolestapuhuja. Sosiaaliset oikeudet ja perusoikeudet ohjaavat lähtökohtaisesti sosiaalityön toimintaa, mutta dilemmaksi muodostuu se, miten sosiaalityötä ohjaavat arvot pitävät pintansa kohdatessaan talouden ja tehokkuuden vaateet. Lähestymistapana haasteisiin tulee soveltaa ennakkoluulottomasti uusia menetelmiä ja ajattelutapoja, jotka peräänkuuluttavat sitä inhimillistä elämää, jonka edistämiseksi ja turvaamiseksi sosiaalityö on alun perin syntynyt.
Ensi vuonna tutkimuksen päivät järjestetään Helsingissä, jonne lappilaisetkaan tuskin lähtevät linja-autolla, vaikka Jyväskylän yhteisellä bussimatkalla (työn)ilo ja nauru olivatkin herkässä!
Arja Kilpeläinen
Sosiaalityön lehtori (ma)
Riikka Sutinen
Tutkija (ma)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti