Lyhtytervehdys.

Ja päivää!


No niin, nyt sananen uudelta Lyhty-pampulta, mutta alkuun pienimuotoiset pahoittelut, etten aivan heti kerennyt kirjoitteleen tälle teidän ja meidän uudenkarhealle blogille. On vain puheenjohtajatodellisuus viime aikoina käynyt toteen ja niin kiirettä pitää ajatusten tasolla ainakin, että loppujen lopuksi mitään ei tule edes tehtyä, kun vetoaa kiireisiinsä. Lähes klassinen paradoksi, ainakin allekirjoittaneelle...

Mutta blogiin, kun on tapana kirjoitella jotain aivoituksia, jotka liittyvät blogin henkeen, niin haluan nostaa seikan, joka on huomionarvoista uutuudessaan. Jos olen oikein käsittänyt ja lyhty-historiikista selvillä, niin edustan ensimmäistä miespuolista puheenjohtajaa ainejärjestössämme. Asia on varsin vinha, koska lyhdyllekin tulee maaliskuussa 27. vuosirengas, joten pakko on hieman ihmetellä, missä taka-alalla ovat olleet alan jätkät. Kuitenkin miehillä on lähes tapana ängetä erilaisten asioiden johtotehtäviin. Lyhdyssä, kuten sosiaalityön ja kuntoutustieteen pääaineissa on aina ollut jonkin verran miespuolisia henkilöitä mukana, niin ihmettelen mikseivät he ole enemmän olleet näkyvillä. Asian merkityksellisyys on siinä, että näkyvyys kuitenkin luo mielikuvaa lyhdystä ja sen kautta myös sosiaalityöstä ja miesten loistaminen poissaolollaan ei palvele kenenkään etuja. Siksi olenkin varsin tyytyväinen omasta pestistäni, koska puheenjohtajan ollessa ikäänkuin maskotti ainejärjestöstään, voin ehkä antaa vaihtoehtoisia mielikuvia (toivottavasti jotain myönteisiäkin) myös sosiaalialasta, joka parhaimmillaan voisi vedota poikiin, jotka pohtivat mille koulutusalalle suuntautua.

Mutta omahyväisyyspaatos sikseen ja nostan vielä asian, joka liittyy äskeiseen sepostukseen ja josta olen erityisen tyytyväinen. Nimittäin kerrankin LYY:n hallitukseen pääsi sos.työn opiskelija ja lyhtyläinen eli Rinta-Kiikan Mikko ja hän hääräilee siellä sosiaali- ja talouspoliittisena vastaavana. Tämä pesti on mielestäni kerrankin todella hyvissä käsissä, koska sosiaalityön opiskelijalla on näihin asioihin mielestäni yliopiston pääaineopiskelijoista laajin ja monipuolisin näkemys, jolloin huomion keskiöön nousee opiskelija yksilönä yhteisössä, koska yliopistossa opiskelevat ihmiset ovat kovin eri elämänvaiheissa, eivätkä kaikki olekaan stereotypisia makaroonilla eläviä sinkkuja kimppakämpissä.

Mut siinäpä pientä päänavausta, joten kevättä kohti ja laitoskokouksis ja kahvihetkes enempi muunmuassa mahdollisista yhteisistä tilaisuuksista.

t: Ossi Laaksamo, Lyhdyn pj.