Viime syksynä Lapin Yliopiston sosiaalityön kansainvälisten opintojen puitteissa tarjoutui mahdollisuus lähteä Venäjälle Murmanskiin. LAY:n sosiaalityön oppiaineella on meneillään Murmanskissa ehkäisevän päihdetyön projekti ”Ehkäisevän päihde- ja huumetyön koulutuksen kehittäminen Murmanskin alueella (2010-2012)”. Hankkeen tavoitteena on ollut muun muassa koordinoida päihdetyöhön liittyvää virtuaaliopetusta murmanskilaiseen sosiaalityön opetukseen. Hankkeeseen liittyvän virtuaaliopetuksen käynnistämiseen liittyi mielenkiintoinen matka arktiseen kaupunkiin, johon meitä opiskelijoita valikoitui mukaan viisi. Matkan ajankohta oli 22.-25.11.2011 ja nyt kevään keskivälillä on viimeistään hyvä aika muistella matkaa, sekä siellä nähtyä ja koettua.
Itse matka alkoi yhdellä opiskelijalla Helsingistä, kahdella Oulusta ja lopuilla matkalaisilla Rovaniemeltä josta matkaa lähdettiin taittamaan bussilla. Matkaseurueemme koostui muun muassa yliopiston ja ammattikorkeakoulun henkilökunnan jäsenistä, meidän opiskelijoiden lisäksi. Matkaa Rovaniemeltä Murmanskiin kertyy 591 km. Ensimmäinen etappimme oli Salla, jossa lounastimme ja josta suunnistimme rajalle. Rajamuodollisuuksien jälkeen erittäin huonokuntoinen tie Sallasta Venäjän puolelle Kantalahteen höykkyytti matkalaisia, eivätkä näkymät olleet erityisen silmiä hiveleviä alati hämärtyvässä iltapäivässä. Tosin Kuolajärvellä, hieman Suomen rajasta eteenpäin näkyi vanhoja rappioituneita taloja, jotka kertoivat omaa kieltään rajanaapurusten historiasta. Kantalahdesta eteenpäin tie oli hyväkuntoinen. Tien varrella saimme ensimmäisen kosketuksen Venäjään huoltoasemalla kahvilla ja oluella pysähtyessämme.
Murmanskiin saavuimme vasta illalla. Murmanskin keskusta näytti länsimaiselle lukuisine liikkeineen. Vanhat talot loivat osittain eurooppalaistakin tunnelmaa, ainakin bussin ikkunasta katsottuna. Hotellimme oli hyvin länsimainen, jos ei oteta lukuun sitä, että huoneissa oli melkoinen tupakan käry, joka sitten oli pinttynyt myös kokolattiamattoon ja muihin tekstiileihin. Aavemaisen vaikutelman loi myös hotellimme ikkunasta näkyvä tyhjä, ja valtavan suuri 16- kerroksinen Arktika- hotelli, joka toi muiston neuvostoajan vauraasta lomakaupungista.
Murmanskin aamu valkeni myöhään aamupäivällä, olihan enää vajaa viikko kaamoksen alkamiseen. Tukevan aamiaisen jälkeen starttasimme vielä pimeässä Murmanskin Humanistiseen instituuttiin Lapin yliopiston lehtoreiden Suvi Tuomikoski- Koukkulan ja Arja Kilpeläisen, sosiaalityön oppiaineen rehtorin Anneli Pohjolan, sekä Suomi- Venäjä - tulkin vanavedessä. Humanistisessa Instituutissa meidät otettiin lämpimästi vastaan. Päivä koostui sekä venäläisten- että meidän suomalaisten opiskelijoiden esityksistä. Esitykset sisälsivät erilaisia sosiaalityön työmenetelmiä, sekä esitykset HIV:n vastaisesta taistelusta ja Murmanskin alueen HIV-tilastoista, verkko-opinnoista, sekä oululaisesta nuorten päihdehuollosta ja ennaltaehkäisevyydestä ja Murmanskin alueen huumausainetilastojen tarkastelusta.
Murmanskin AIDS- tukikeskuksessa työskentelevä Maria Stepanova kertoi kouluissa tehtävästä ennalta ehkäisevästä päihde ja HIV-työstä. Hän kertoi, että nuorten kanssa käsitellään ennalta ehkäisevyyttä sekä lääketieteen, että sosiaalityön kautta. Työn tavoitteena on vaikuttaa positiivisesti siihen, että esimerkiksi nuoret voisivat löytää vaihtoehtoja päihteidenkäytölle, sekä ehkäistä osaltaan HIV:n leviämistä. Tarkoituksena on lisäksi opetella aktiivisen kieltäytymisen tekniikkaa päihteitä ja HIV-tartuntojen ehkäisemistä ajatellen. AIDS- tukikeskus kuuluu myös ”Think mental fashion”-hankkeeseen, joka kattaa Venäjän lisäksi ainakin Etelä-Afrikan ja Norjan. Hankkeen tavoitteena on lisätä tietoa ja muuttaa suhtautumista HIV:n, sekä nuorten omaan terveyteen. AIDS- tukikeskus toteutti THF-hanketta lukion ekaluokkalaisten keskuudessa interaktiivisen teatterin ja draaman keinoin, johon kaikki halukkaat voivat osallistua. Kuukausi tempauksen jälkeen oppilaat saavat kouluissa täytettävikseen kyselyn tempauksen vaikutuksista. AIDS- tukikeskuksella on myös katutempauksia, joiden tarkoituksena on herättää ajatuksia HIV:n torjunnasta.
Seuraavaksi opiskelijat Ksenija Andrianova ja Ivan Agapov kertoivat Dance for life- hankkeesta. Tässä hankkeessa alle 19-vuotiaille nuorille tuodaan HIV- ja tuberkuloositietoisuutta tanssin, laulun, tiedotusvälineiden ja nuorisoidoleiden keinoin. Dance for life perustuu luovaan itseilmaisuun ja lyhyesti sanottuna hanke toimii siten, että siinä innostetaan, koulutetaan, vedetään mukaan toimintaan, josta myös palkitaan. Tavoitteena on saada miljoona ihmistä mukaan vuoteen 2014 mennessä.
Ennen lounasta Laura ja Sanna kertoivat oululaisten nuorten päihdehuollosta Nuorten päihdeasema Redillä, sekä ennalta ehkäisevästä päihdetyöstä Oulussa. Lounastimme perivenäläis-tyyppisessä lounaspaikassa venäläisten opiskelijoiden ja opettajien kanssa. Täällä lounasruoka oli katettuna pöytiin, jonne tarjoilijat toivat nopeaan tahtiin alkupalan, ruoan ja jälkiruoan. Erityismainintana täytyy sanoa, että saatavilla oli meistä kahdelle maittavaa kasvisruokaa, minkä saatavuutta hieman etukäteen epäilimme.
Lounaan jälkeen jatkoimme koulupäivää esitysten parissa. Boris Lyangayov Venäjän huumevalvontalaitoksen Murmanskin alueelta tuli kertomaan alueen uunituoreista päihdetilastoista. Tilastot perustuvat päihdelääkäreiden ja – laitosten tilastointeihin. Lyangayov kertoi Murmanskin alueen päihdehoitolaitoksissa olevan tällä erää ainakin 2500 päihderiippuvaista. Hän kertoi päihteiden käytön lisääntyneen huomattavasti 2000- luvulla aiempaan nähden. Käytetyimpiä päihteitä ovat lääkkeet, Kannabis, Amfetamiini ja Heroiini. Laiton huumekauppa on lisääntynyt kolminkertaisesti vuoteen 2011 nähden. Lyangayovin mukaan Venäjällä rangaistaan huumeiden käytöstä erityisen kovalla kädellä, jos päihdettä on käytetty julkisella paikalla. Rangaistukset voivat olla 8- 20 vuotta. Lyangayov kertoo, että ehkäisevää päihdetyötä toteuttavat Murmanskin alueella huumeiden vastainen komitea, terveysministeriö, lastensuojelukomiteat, pohjoisen laivaston kasvatustyön osastot, kansalaisjärjestöt ja ortodoksikirkko.
Mattus Kostamo kertoi mettäterapiasta, joka perustuu Norjalaiseen Storfjord- malliin. Mettäterapiassa kunnioitetaan asiakkaan kulttuuria ja siinä mennään asiakkaan omaan ympäristöön toimimaan yhdessä asiakkaan kanssa. Erityisesti mettäterapiaa on käytetty saamelaisten päihdeongelmasta kärsivien asiakkaiden juomista ehkäisemään, vähentämään ja kuntouttamaan. Tämän jälkeen Jouni kertoi perhekoti- elämästä, sillä hän on itse pitänyt perhekotia. Tämän jälkeen Eija kertoi verkko-opiskelun iloista ja kätevyydestä ja alusti näin venäläisten kanssa-opiskelijoiden verkko- opintojen aloittamista.
Lopuksi kuuntelimme AIDS- tukikeskuksessa työskentelevän Olga Stratun HIV- tilastoihin perustuvaa esitystä. Stratu kertoi Murmanskin alueella tulleen 256 uutta HIV-tartuntaa vuonna 2011, kun vuonna 2010 tartuntoja oli ollut 292. Tartunnan saaneista suurin ikäryhmä on 20- 29 vuotiaat, joita vuonna 2011 oli yhteensä 124 henkilöä. Stratu mainitsi, että tilastoidut luvut tulisi kertoa vähintään viidellä, sillä läheskään kaikki eivät tiedä saamastaan tartunnasta. Stratun mukaan suonensisäiset huumeet ovat HIV:n ensisijainen tartuntatapa. Miehet käyttävät enemmän suonensisäisiä huumeita ja saavat tartunnan sitä kautta, kun taas naiset saavat tartunnan useimmiten kumppaniltaan tai ylipäätään seksin välityksellä. Päivä oli monen esityksen vuoksi aikataulultaan tiukka, mutta äärimmäisen mielenkiintoinen tiedon vaihtoineen.
Koulupäivän jälkeen me opiskelijat jalkauduimme porukalla kauppoihin, sekä katselemaan Murmanskin ihmeitä. Museokaupasta löytyivät maatuskat ja armeijakaupassa katselimme huvittuneina mitä erilaisempia Putin- ja Medvedev - esineitä. Kenkäkauppojen tarjonta etenkin saapasrintamalla oli mitä runsainta. Oli onni, että Laura osasi jonkin verran venäjää, joten aivan hukassa kommunikaation suhteen ei tarvinnut vapaa-ajalla olla. Samaisena iltana suuntasimme syömään porukalla ja ilta venähtikin mukavaksi illanvietoksi pikkutunneille saakka.
Seuraavana aamuna pimeässä ja loskassa, ehkä hieman väsähtäneinäkin astelimme tarmokkaasti kohti Humanistista instituuttia. Lopulta meille opiskelijoille jäikin vapaa – aikaa ja lähdimme jatkamaan Murmanskin koluamista venäläisten opiskelijoiden siirtyessä opettelemaan verkko-opintojen saloja. Lounastimme jälleen samassa paikassa. Lounaalta suuntasimme venäläisten järjestämälle vierailulle paikkaan, missä merileijonat ja hylkeet esiintyvät esimerkiksi lapsiryhmille. Paikan työntekijät kertoivat eläinten toimivan myös terapianomaisesti lapsille, joilla on esimerkiksi kehitysviivästymää tai kehitysvamma. Eläimet olivat pienissä altaissa, eivätkä niiden elinolot näyttäneet hyviltä etenkin, kun kyseessä oli vapaudesta pyydystetyt, esimerkiksi kalastajien verkkoon jääneet yksilöt.
Meidän opiskelijoiden toiveesta suunnistimme merieläinpaikasta läheiselle Aljosha- patsaalle samalla kun taivaalta vihmoi räntää. Aljosha on järisyttävän suuri toisen maailmasodan aikainen muistomerkki, jonka jalkojen juuressa palaa ikuinen tuli. Aljoshan juurelta oli myös mitä mahtavimmat näkymät Murmanskin satamaan ja itse kaupunkiin sateisesta ja siksikin hämärästä säästä huolimatta. Aljoshalla käymisen jälkeen bussi kiersi kaupungin laitamilta takaisin keskustaan. Laitamilla oli huonokuntoisia kerrostaloja, joiden parvekkeita asukkaat olivat tuunanneet kuka mitenkin. Lisäksi näkyi kuraisia katuja, sekä huonokuntoisia (vaikkakin niin kauniita) puutaloja, jotka kylteistä päätellen odottivat purkamista ja uuden rakennuskannan rakentamisen aloittamista.
Lopulta bussi jätti opettajat keskustaan ja bussikuski vei meidät opiskelijat ja venäjä- englanti -tulkin Murmanskin AIDS- tukikeskukseen. HIV- tartunnat ovat Murmanskin alueella suuri ongelma. Murmanskin AIDS-tukikeskus käsittää lähes kokonaisen talon erilaisine toimintoineen. Saatavilla on kokonaisvaltaiset palvelut psykologilta, gynekologilta, hammashoidosta, sekä muusta tarvittavasta terveydenhoidosta. Lisäksi talossa toimii ennalta ehkäisevä HIV- työ, joka levittää tietoutta HIV:stä ja sen leviämisen ehkäisemisestä. Suomalaisesta näkökulmasta katsottuna tukikeskuksen palvelut olivat todella kattavat. Hiv-tukikeskus käynnin jälkeen suuntasimme vielä viimeisille tuliaisostoksille suureen markettiin ja pakkaamaan, sillä seuraava aamu toi tullessaan lähdön takaisin Suomeen.
Kotimatka alkoikin kauniilla myöhäis-syksyisellä auringon paisteella ja kaikki mitä tulomatkan pimeys oli kätkenyt sisäänsä, näyttäytyi meille nyt. Hiljaisina katselimme saasteiden pilaamaa Montsegorskin ympäristöä, vaikka itse kaupungin kerrottiinkin säästyneen saasteilta suotuisien tuulien ansiosta. Puuton ja pensaaton maa kertoi kuitenkin karua kieltään välinpitämättömyydestä. Kantalahdessa pysähdyimme tuhlaamaan viimeiset ruplat. Pieni ostoskeskus oli hyvin varustettu ja ne kolikot, joita vielä tämän jälkeenkin jäi, lahjoitettiin hyväntekeväisyyteen.
Lopuksi on sanottava, että matka oli avartava, mielenkiintoinen, sekä Venäläistä kulttuuria auttavasti avaava. Matka olisi voinut kestää useammankin päivän, sillä me kaikki opiskelijat olimme positiivisesti orientoituneita matkaan. Opintopisteitä matkasta ei montaa herunut ja palkattomat vapaapäivät omasta työstä rokottivat lompakkoa. Pointti matkalle ilmoittautumiseen oli kuitenkin itse lähteminen, sekä kiinnostus Venäläiseen kulttuuriin.
